Uusia käänteitä koiran elämässä.

Puolen vuoden ikään ehtinyt Miska saa nyt toden teolla opetella isojen koirien toimia, kuten kotona yksinolemista. Miika sai töitä ja tekee pitkiä päiviä ja minulla on omat opintoni. Onneksi luentoja on sen verran harvoin, että metsälenkkeily valoisan aikaan onnistuu.

Ilmeisesti ykseily on tähän asti sujunut hyvin, naapureilta ei ole tullut valituksia meluhaitoista ja kotiintullessamme Miska yleensä heräilee tuolissaan: "ai te tulittekin jo...". Toisaalta häntä-episodin takia vietetty kahden viikon lepoaika on jättänyt jälkensä, Miska on aina änkeämässä mukaan, minne tahansa ollaankin menossa ja osallistuu KAIKKEEN! Kuono on ensimmäisenä joka paikassa, tiskaaminen on mielenkiintoista, saunomaan on päästävä, koira osallistuu jopa imuroimiseen, asiaan, jota se ennen inhosi ja pelkäsi.

Lepäily kerrytti ilmeisesti turhia kiloja neidin lanteille, ruoka ei ole maistunut enää entiseen malliin. Siirryimme kahteen ruokaan päivässä, mutta aamuruoka saattaa silti vieläkin jäädä kuppiin. Epäilen kuitenkin, että osa on vain silkkaa nirsoilua, Miska kyllä syö ruokansa kun on oikeasti nälkä. Paha paha äitee tyrkkäsi tässä päivänä eräänä aina saman kupin samoine sisältöineen koira-raukan nenän eteen, ja kyllähän se sitten loppujen lopuksi kelpasi. Tough love:)

Metsälenkeillä on ilmennyt uusi juttu: kiilaaminen. En tiedä johtuuko ko. asia tulevasta kasvuspurtista vai mistä, mutta Miska ei aina tunnu hahmottavan omia rajojaan, se saattaa ohimennessään tönäistä niin kovaa että ihminen löytää itsensä penkasta. Muutamaan otteeseen olen saanut "koirakuulan" polviani päin, tietysti täysillä sitä syksyllä telottua, huonoa polvea on kolautettu eniten. Aamuinen joogatunti toi viimeistään esille sen ettei koipi ole ihan kunnossa, vieläkin särkee. Toivottavasti se kuitenkin kestää Missen tulevatkin törmäilyt.

"Treenaaminen" (voiko treenaamiseksin kutsua ajoittaista seuraamisen ja perusasennon mieleenpalauttamista?) sujuu ihan jees. Omistajien pitäisi varmaankin keksiä uusia keinoja ja temppuja, millä tuota koirakuulaa voisi aktivoida. Välillä tuntuu että on keinot hukassa koheltavan rakin kanssa, mutta sitten se saakin päähänsä käyttäytyä kuin unelma... Kuitenkin minulla on uskoa ja toivoa tuohon koiraan, kyllä siitä vielä hyvä, häntäpuoli koira tulee

(Kennelliiton todistus "tahattomasta amputaatiosta" on ilmeisesti saapunut. Pitänee noutaa se sieltä toimistolta.)

Häntä kunnossa ja elämä jatkuu!

Noniin nyt on käyty lekurissa jälleen ja hännän tikit on pois. Miska oli taas niin onskiponski kun päästiin lääkäriin että alta pois! Miska olisi hirveästi halunnut pussailla ja moikkailla kaikkia lääkäreitä ja hoitajia ja noh.. niinhän Miska tekikin. Mitään traumoja ei ollut jäänyt hännän typistämisestä, päinvastoin! Onskimissu ei meinannut edes pöydällä pysyä paikoillaan kun oli niin mukavaa ja ihanaa. Siinä me kolmestaan pidettiin Miskaa paikoillaan, sillä aikaa kun lääkäri nyppi tikkejä. Sitten vasta kun namuja tuotiin pöytään Missu pystyi hetkeksi rauhottumaan syömään niitä. No nyt on häntä kunnossa ja kohtapuolin lähdetään ratkiriemukkaalle metsälenkille! Tässä hieman kuveja Missen hännästä. HUOM EI TODELLA TODELLA HEIKKO VATSAISILLE ;D






"Misse töpöhäntä parka, minne jäi hännän pää. Älä ole turhan arka, häntääsi et nää. Antaa Monnin nauraa ja toisten räksyttää Väy Väy Väy. Misse töpöhäntä parka, häntääsi et nää!"

Huomenna tikit pois ja normaali arki palaa taloon.

Noniin nyt on mennyt sitten kaksi viikkoa tapaturmasta ja huomenna koittaa se hetki, jota olemmekin jo odottaneet. Misse pääsee tikeistä eroon ja vielä parempaa Misse pääsee taas painimaan Nokin ja Kolan kanssa! Uuu jea! Ei enää ympäriinsä säntäilevää, kuin 10 energiajuomaa juonutta ja kahdeksan duracell-patteria niellyttä energiapakkausta. Noki säästä voimiasi huomiselle, koska Misse aivan varmasti jaksaa jaksaa ja jaksaa... :D

Niin pitää myös kertoa, kun Anza ja Tiia oli viikonloppuna vierahilla (siitäkös Miska innoissaan) niin kävimme shoppailemassa ah niin ihanassa ikeassa. Sieltä sitten tarttui mukaan peilin ja lamppujen lisäksi Miskalle uusi peti. Siinä sitten kotiuduttuamme, hyvä kun ehti petiä maahan laskea, heittäytyi Miska jo sen päälle onskiponskina ja tiesi heti että "JEE mä sain uuren pedin JEEJEEJEE!". Sitten se myöhemmin siinä kieriskeli makoili ja uneskeli aivan onneissaan ja on siis ottanut sen täysin omakseen. Hassua miten nuo koirat välillä on niin fiksuja.

Reissu Perkkaan koirapuistossa.

Tänään kävimme ensimmäistä kertaa tutustumassa noin 1½km päässä olevaan koirapuistoon. Miska selvästi arvasi heti alusta että tälläkertaa emme menisikään lyhyttä lenkkiä, niinkuin olemme joutuneet viimepäivinä tekemään. Misse kävi ehkä hieman ylikierroksilla ja kyllähän siinä hermo meinasi mennä. Lopulta pienen taistelun jälkeen pääsimme Perkkaan koirapuistoon ja Misse ja me totesimme että tämähän on ihan jees paikka. Siellä taitaa aika paljon käydä porukkaa kun lumi oli keltaista, tampattu ja tassunjälkiä täynnä. Miska onnellisena touhotti ympäriinsä hajujen perässä ja tutkiskeli muiden koirien menemiä reittejä. Palloakin hieman heiteltiin, kunnes se valitettavasti katosi jonnekin lumeen ja no ehkäpä Miskan löytämä aarre (löysi pallon eräs kerta lenkillä) on nyt sitten jonkun muun koiran tuleva aarre. Harmi vain että Misse niin kovasti rakasti löytämäänsä tennaria. No loppumatka menikin lumessa kahlasessa ja Miska sai kulutettua energiaansa ja nyt taitaakin nukkua omassa tuolissaan sikeitä unia. Ahh vihdoin tuo koira on taas väsynyt! :)

Tässä hieman talvisen reissumme kuvia:


WAZAAAA!!



YööWWwaaww....



Me likes me weed!



Misse asennossa



Täällä sitten hieman lisää kiinnostuneille:

http://picasaweb.google.fi/miika.kainulainen/PerkkaanKoirapuistoreissu12012010#

Talvisia kuvia.

Noniin perroystävät nyt on nettiin lisätty kuvia lauantaisesta koiralenkistämme. Misse ei valitettavasti tälle lenkille päässyt, mutta katsotaan taas viikon päästä jos Miskan sairasloma olisi ohi. Missellä on ollut niin paljon energiaa, että välillä on täytynyt rikkoa lääkärin määräyksiä ja lähteä pihalle heittelemään palloa. Misse juoksee niin innoissaan pallon perässä että! Mitä mahtavinta Miska myös tuo pallon takaisin ja muutaman kerran jopa aina käteen asti. Miska pomppii pallon päällä ja vaanii sitä kuin saaliseläintä. Voi sitä intoa mitä sillä riittää! Ehkäpä huomenna saamme kuvia Missestäkin kun se pallon perässä juoksee... Mutta niin tässä osoite:

http://picasaweb.google.fi/miika.kainulainen/Koiralenkki09012010#

Ps. Alkuun tuli näköjään mukaan myös muutama Missekuva :)

Hännänpään tikit ei menoa haittaa!

Eipä ole juuri ollenkaan Missen häntäongelmat haitannut menoa. Energiaa on vaan vähän turhankin paljon, kun lääkäri kielsi pidemmät lenkit vähäksi aikaa. Misse pomppii ja säntäilee, syöksyy ja riehuttaa sen mitä narun päässä näillä lyhyillä lenkeillä pystyy. Sisällä sama touhu jatkuu ja lelut saa kyytiä. Tällähetkellä Miska on varmasti ainoa jolla on ylimääräistä energiaa tässä taloudessa. Me olemme Main kanssa vuorotelleet, että kumpi "valvoo" koiran kanssa yön lattialla nukkuen, ettei Miska vaan söisi häntäänsä. Kauluri oli tuhoon tuomittu idea. Tuo rukkaraukka oli vain niin säälittävän näköinen kun kauluri päässään istua toljotti todella surkeana ja selvästi viestitti että "Mitä *ttua te mulle tälläsen kiusaksi laitatte" ja lopulta alkoi inisemäänkin. Päädyimme siis siihen tulokseen että nukumme Missen vieressä sitä tarkkaillen. No eipä Misse hirveästi sitä ole yrittänytkään repiä tai hoitaa, saati valittanut että se olisi kipeä. Häntä heiluu hullunlailla eikä sitä saa pysäytettyä vaikka lääkäri niin käski. Siteet vaihdetaan päivittäin ja haava puhdistetaan. Nyt vain pari viikkoa ja sitten tikit pois ja Misse is back in business! Voi sitä hetkeä kun OnniMisse pääsee OnniNokin ja OnniKolan kanssa riehumaan taas!

Nips Naps ja häntä pois...

..no ei aivan mutta 2cm kyllä. The amputaatio on suoritettu ja sohvalla makaa pieni kujalla oleva koira. Ennen leikkausta misselle annettiin esilääkitystä (jotain rauhoittavaa) ja ei aikaakaan kun Miskalta lähti jalat alta ja katse oli hämmentynyt, mutta tyhjä. Pakko myöntää että hieman nauratti, harvoin Misse on noin rauhallainen ja niin äkkiä. Siihen me sitten lattialle jätettiin Miska makaamaan ja lähdettiin itse itikseen "shoppailemaan". Neljä tuntia myöhemmin vastassa oli iloinen, mutta hieman pihalla oleva koira, joka selvästi halusi kotiin. Nyt kaikki on taas hyvin ja paraneminen voi alkaa.

Epäonnen jouluaika 2009

Noniin joulu tuli ja meni ja uusivuosikin alkoi. Vuosi 2009 ei päättynyt kovinkaan hienosti. Vatsataudin johdosta tiputukseen, auton hajoamista ja yms. Ehdin jo toivoa että vuosi 2010 alkaisi hyvin ja no ihan hyvään vauhtiin päästiin kunnes Miska sai osuutensa huonosta onnesta.

Eilen illalla 3.1.2010 olimme Empun ja Matin luona pelailemassa lautapelejä ja totuttuun tapaan Miska ja Noki harrastivat villiä koirapainia. Sitten koitti hetki että Misse ja Noki halusivat pissalle ja minä (Miika) sain tehtäväkseni käyttää koirat pihalla. Siinä sitten hissiin mentäessä koirat häselsivät jotain ja Miska uikahti jotain, aluksi luulin että hissin ovi vain tönäisi Miskaa mutta... Jatkoimme ulos ja koirat hoitivat hommansa aivan normaalisti. Sisälle palattuamme huomasin että Miskan selkä on yltäpäältä veressä ja huusinkin muille, että taitaa olla Nokilta lähtenyt nyt hammas taas kun Miska on yltäpäältä verissään. No eipä ollut Nokilta lähtenyt hammas vaan Miskalta häntä!! Kyllä Miskan häntä oli jäänyt kijotiinihissin oven väliin ja napsannut palan hännästä pois. Totesimme siinä sitten että ei taida kannattaa lähteä päivystykseen vaan menemme seuraavana päivänä eläinlääkäriin.

No nyt on käyty eläinlääkärissä ja tuomio oli seuraava. Kipuläääkkeet (rimis), antibioottikuuri, kauluri ja huomenna klo 12.15 leikkaukseen ja hännästä pala pois. Eipä onneksi mitään kauhean vakavaa mutta harmittaahan tuo, varsinkin tämän kaiken epäonnen päälle mitä viimeaikoina on meihin kohdistunut. Taisi olla virhe, iso virhe sillon talvipäivänseisauksena kun poltimme nuotiossa pyhää puuta (katajaa) ja tanssimme ugu-haga-ugu-haga tanssia notskin ympärillä. Silloinhan tämä kaikki epäonni sai alkunsa. Mikähän uhrilahja pitäisi antaa luontoäidille jolla hyvitellä syntejämme. Hyviä ehdotuksia?