tiistai 23. helmikuuta 2010

Speedy and Piggy = dynamic duo.

Otsikko kertoo kaiken.

Perjantaina Miikan sisko toi pienen Noki-mussun hellään hoivaamme ja liisi sitten sinivalkoisin siivin Barcelonan lämpöön. Kansankynttilälle loma suotakoon (kateellisella opiskelijalla ei ole lomaa lainkaan...). Koirapaini alkoi välittömästi ja se jatkui koko Nokin vierailun ajan. Noksu kotiutui todella hyvin ja oli oma hurmaava itsensä jo pian omistajan paikaltapoistumisen jälkeen.

Jostain kumman syystä Team Pörrö ja Pilkku saivat uusikisi nimikseen Porsas Urhea ja Speedy Taula-Pää. Noki possuilee omalla hurmaavalla tavallaan ängeten ensimmäisenä joka paikkaan. Lisäksi minulle järjestettiin eilen iloinen yllätys: sillä aikaa kun Speedy ja minä kävimme aamulenkillä, oli Porsas löytänyt keittiön pöydältä Aarteen. Biojäte astia sisältöineen löytyi lattialta ja vastaani tassutteli hyvin onnellinen ja ylpeä pieni Porsas sipulinkuoret suussa. Jostain syystä en ollut tapahtuneesta yhtä onnellinen kuin Noki.
Rehellisyyden nimissä on sanottava ettei oma pilkullinen Speedy Taula-Pääni jäänyt pekkaa pahemmaksi. Speedyllä oli jakaa energiaa koko Espoolle, se säntäili hihnassa ympäriinsä, veti ja perseili muutenkin. Kun päätin ottaa kovat aseet käyttöön, Speedylle sai selittää pelin säännöt moneen otteeseen ja toisinaan myös kovaan ääneen. Ja ne menivät EHKÄ kuudennella kerralla jakeluun, Porsas ymmärsi yskän jo muutaman toiston jälkeen.

Kahden pennun kanssa lenkkeilyä oli pakko kokeilla, minulla ei ole selkeästi minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Yhden kohelluslenkin jälkeen kerroinkin duolle säännöt, joiden mukaan mennään.

1) Minä (tai ihmiset yleensä) menen ensimmäisenä hissiin ja ulos ovista. Duo odottaa vuoroaan ja tulee vasta luvan kanssa.

2) Hihnalenkillä EI riehuta. Ehdoton must, ei neuvotteluvaraa. (voitte kuvitella kuinka monta kertaa sain kieltää..)

3) Ennen kun duo saa tulla takaisin sisälle, on heidän istuttava nätisti rappukäytävässä ja odotettava lupaa tulla sisälle. (Tämä onnistui oikeasti todella hyvin, varsinkin Possu istuu ja odottaa nykyään automaattisesti avoimen oven edessä, Speedy tarvitsee vielä ohjeistusta esim. istuutumisessa..)

4) Sohvalle ja sänkyyn ei koirilla ole mitään asiaa.

Voisin sittenkin harkita uraa armeijassa.

Tiimi on muuten ollut todella nätisti. Kieltämättä koirien kanssa touhuaminen olisi ollut paljon miellyttävämpää, jos olisin ollut terve. Mutta kun tauti ei katoa, niin se ei katoa.

Asioihin osallistuminen on pojilla ollut huippulukemissa. Duo kampeaa joka paikkaan mukaan, Possu eturintamassa ja Taula peesaa. Muutaman kerran olen häätänyt rakit keittiöstä, kun grande katastrof on ollut liian lähellä...

Pakkohan noista hölmöläisistä on pitää, mutta rehellisyyden nimissä muistelen tätä hetkeä kun harkitsen toisen koiran ottamista:D Realiteettiterapia roks!

tiistai 9. helmikuuta 2010

Arkea ja laatuaikaa.

Kevät tekee selkeästi tuloaan, Miskalla on vauhti päällä ja omistajatkin ovat venyttäneet tehokkuutensa maksimaaliseelle tasolle. Allekirjoittanut ainakin ravaa yliopiston, lenkkipolun, kodin, kokousten, metsän ja keskiviikkoisin myös agility-treenien välillä tukka putkella. Mutta ei anneta sen haitata, ei tarvitse sitten vanhainkodissa valehdella eläneensä aktiivista elämää.

Miikan ollessa töissä minä ja Miska olemme viettäneet laatuaikaa keskenämme. Laatuaikamme koostuu tosin nukkumisesta, metsälenkkeilystä ja pienimuotoisesta treenailusta. Ainoa vähän vakavammin otettava juttu on tuo agility, jossa Miska pääasiassa totuttelee (vieläkin) siihen, että joskus on vaan oltava rauhallisesti ja odotettava paikoillaan. Kun homma toimii, käyn palkkaamassa sitä namilla ja puuhaan koiran kanssa perusjuttuja kuten kontaktin ottamista, istu-maahan-seiso-mantraa sekä seuraamista. Sitten katoan taas kentän toiselle puolelle seisomaan ja seuraamaan kokeneempien treenejä. Hauska huomata, kuinka pelkällä sivusta seuraamisella oppii todella paljon. Jos aikaa jää, niin Misse saa tehdä jotain pientä ihan alaankin kuuluvaa, viimeksi se meni putkesta eikä omistajan tarvinut enää kyykkiä pukamat pitkällä itse siellä putkessa. Päinvastoin, mietin, mitä tästä oikein tulee, jos Miska pitää tulevaisuudessa saman vauhdin päällä tehdessään kunnon rataa... Enhän mä pysy sen perässä lainkaan!

Misse on vieläkin aika rimppakinttu ja muutenkin pienehkö. Toivon että se saisi vielä vähän lisää korkeutta ja massaa, sitten se olisi jo ihan koiran kokoinenkin.