Koiranelämää ala Miska!

Ottopojan A-pentueen ekat synttärit!

2010-07-13T00:08:00.002+03:00

12.7.2009 näkivät päivänvalon yksitoista pientä ja valkoista koiranpentua. Niiden joukossa oli myös meidän tuleva koiramme Miska.

Vuosi oman koiran kanssa on opettanut paljon. Siihen on mahtunut niin iloa, kävyn käryämistä ja hermojen venymistä kuin huolta ja hämmästystäkin. Pääasiassa pilkukas ystävämme on kuitenkin oman koirapersoonansa kautta tarjonnut rajattomasti viihdykettä, huvia ja naurunaihetta!

Me ja Misse haluammekin onnitella kaikkia Ottopojan A-pentueen karvaisia hönöjä! Cheers, pitkiä, iloisia ja tapahtumantäyteisiä tulevia vuosia!:)

ps. kuvareportaasi Miskan kasvusta on tekeillä...

Niin se aika kuluu.

2010-06-10T19:24:00.003+03:00

Nyt on taas kuukausi mennyt ja bloggailu on ollut aika hiljaista. Ei oo työkiireiden takia ehtiny paljon Missen kuulumisia tänne päivitellä, mutta kerrotaampa nyt hieman mitä on tapahtunut. Aloitimme jo jokinaika sitten Miskan kanssa agilityn treenaamisen ja lähdimme agikursseille. Töitteni takia minä Miika en ole valitettavasti päässyt osallistumaan kuin muutamalle tunnille, mutta Mai on ollut treenaamassa Missen kanssa sitäkin enemmän. Aluksi minulle jäi jotenkin sellainen tunne ettei Miska kauheasti innostu agilitystä ja innostuu enemmän muista paikalla olevista koirista, kuin meidän kanssa touhuamisesta. Olin kuitenkin väärässä. Muutaman oppitunnin jälkeen Mai sai Miskan innostumaan agista ja Miska alkoi selvästikkin nauttimaan ja oppimaan enemmän. Nyt kun enää tämän kevään viimeinen tunti on jäljellä on kentille lähteminen miellekkäämpää kun tietää että Miskakin osaa nauttia eritavalla touhuamisesta. Miska ei ehkä ole yhtä sekopäänä lähtemässä esteille kuin esim. Noki, mutta suorittaa esteitä kuitenkin jo vauhdikkaammin ja iloisemmin. Voi kun olisikin enemmän energiaa ja aikaa harjoitella Miskan kanssa.

Mitäpä muuta Misselle? Tuolla se omalla paikallaan tuijottaa minua ja odottaa että lähdettäisiin ulos lenkille. "Sä lupasit että lähdetään ihan justiinsa ja siitä on ainakin puol tuntia" . Misse on ainakin toivottavasti onnellinen ja nauttii kesästä, ainakin se kovin mielellään lämpiminä päivinä makoilee parvekkeella auringossa. No nyt pitää lähteä ulos nauttimaan auringosta ja juoksuttamaan Misseä.

Mainittakoon vielä että Lahden Ahtialan "Hitler" Nalle Kainulainen on poistunut keskuudestamme ja katselee meitä nykyään pilvenhattaran laidalta. Nalle oli tavallaan minun ensimmäinen koira vaikkei se kuitenkaan tavallaan ollut. Nalle oli kuitenkin minun yksi minun parhaista kavereistani, jonka kanssa tuli touhuttua vaikka mitä. Väitänkin että minulla ja Nallella oli aivan omanlainen yhteys joita muilla Nalleen ei ollut. Johtuneeko se siitä että Aatun kuoltua olin varmaankin se harva joka Nallen kanssa leikki ja paini ken tietää. No mutta Nalle eli hyvän pitkän elämän ja olen siitä onnellinen. Nyt oli Nallen aika mennä lepäämään luurankokoira Aatun viekkuun. Muistelkaamme Nallea tuota ihmisiä rakastanutta ja kovaa kuria muille koiruleille pitänyttä karvaturria. Nalle, lepää rauhassa ja sano terveisiä Aatulle!

Miskan kasvattaa luonnettaan.

2010-04-22T09:56:00.003+03:00

Miska on selvästi juoksujen jälkeen alkanut kasvattamaan luonnetta. Valitettavasti tämä on tarkoittanut sitä, että Miska on joko oppinut Caralta tai muuten vain alkanut ymmärtämään haukkumisen/ilmoittamisen. Nykyään Miska ilmoittaa haukahtamalla kerran, kun ulko-ovi käy. Onneksi se rajoittuu yleensä vain siihen yhteen "vöy" äänähdykseen, eikä Miska välitä muista ulkoa kuuluvista äänistä. Myös muutaman kerran lenkillä Miska on ylletty muiden ihmisten johdosta ja on suojellut laumaa haukkumalla yllättäjän :) . Muutenkin Miska on, jotenkin muuttunut aikuisemmaksi ja ehkä myös hieman rauhoittunut tavallaan. Mikä hauskinta Miska on myös oppinut hymyilemään dallujen tapaan :D. Miska on muutaman kerran hymyillyt niin iloisesti että hampaat vilkkuu huolella! Pitää saada vielä kameralle tallennettua se ja laittaa tänne sitten kuvia.

Takana on nyt myös Miskan ensimmäiset näyttelyt ja hienostihan ne menivät tai oikeastaan paremmin kuin kukaan uskalsi odottaa. Näyttelyreissusta saa Mai kertoa enemmän, koska minä en sinne päässyt.

Kesä lähestyy ja kohta taas päästään pitkille metsä/kenttälenkeille Kolan ja Noksun kanssa. Tästä kesästä tulee mielenkiintoinen siltä osin, että tuleeko Miskasta vedessä läträäjä vai inhoaako se vettä. Ainakin nykyään Miska kiertää pienetkin vesilammikot jos mahdollista ja inhoaa vesisadetta, mutta eipä sitä tiedä kesähelteillä kuinka mukavaa on pulahtaa viileään järviveteen, se jää nähtäväksi. Hyvää kevättä kaikille ja lämmintä kesän odottelua tjs!

She is a lady (ehkä).

2010-03-29T10:59:00.002+03:00

Niin se aika vaan juoksee eteen päin vaikka itse laahaa perässä. Miska on nyt melkein yhdeksän kuukautta ja viime viikolla neidillä alkoivat juoksut. Onneksi Miska ei tunnu reagoivan kovinkaan suuresti juoksuihin, mitä nyt on kyhnäpullana koko ajan. Jatkuvasti saa olla kyhnyttämässä, rapsuttamassa ja kupsuttamassa.

Perjantaina olimme Lahdessa ja Cara oli jatkuvasti kieli pitkällä Miskan perässä. Ilmeisesti Miska alkaa haista aikuiselta koiralta, niin sitä voi rauhassa alistaa. Samaisena päivänä Miska kohtasi pelottavimman asian ikinä (heti mattomurhaajan jälkeen tietysti..): valkoisen muoviämpärin. Kädessä heiluva valkoinen muoviämpäri oli Miskalle liikaa. Sille piti haukkua ja räyhätä ja vasta kun siihen oli lähemmin tutustuttu, hyväksyttiin se eikä sitä tarvinut enää pelätä.

"Naiseutumisestaan" huolimatta ei Miskassa ole nähtävissä naisen elkeitä. Samanlainen ronskilan iita se on vieläkin. Ostimme Misselle uudet valjaat ja sen hyvin parjatun Flexin. Hurtan Y-valjaat toimivat mainiosti ja vetäminenkin on flexin myötä tuntunut vähentyvän.

Söpöläiset.

2010-03-16T13:47:00.002+02:00

http://kilinkolin.blogspot.com/2010/03/mina-ja-minun-paras-ystava.html

Mammalle tuli tippa linssiin... On ne niin ihanan rasittavia:)

MOON NIIN ANGSTITEINI !!!!111!!!

2010-03-04T22:02:00.004+02:00

Sanoo Miska.

Neidillä on ollut viime aikoina ärvästelykausi päällä. Metsässä luoksetulo on hyvin, hyvin hidasta ja korvat on muutenkin viritetty "en vain yksinkertaisesti kuule sinua"-taajuudelle. Ja sekös meikäläistä ottaa kupoliin! Misse, kohta 8 kk, antaa pikkuhiljaa merkkejä mölli-murkkuiän tulosta.

Tänään Kurvikuningatar ja Vauhti Pilkkunen olivat keskenään seitsemän tuntia. Mitä päivän aikana lie tapahtunut, mutta kun tulin kotiin, minua odotti tämä:

Enhän mä voinut muuta kuin hihittää! Miskan suuren suuret mielenosoitukset eivät minua hetkauta, kolmen labbiksen kanssa olen tottunut paljon pahempaan:D Yritys oli kuitenkin hyvä, viimeksi se tuhosi pikkupikkuisena kännykänlaturin. Mutta koska pisaroista syntyy valtameri, valelen kuitenkin kaikki puukalusteet Tabascolla, ihan vain varmuuden vuoksi.

Syy kenkätelineen tuhoamiseen voi olla myös se, että Cara on kyllästynyt Miskan alistusyrityksiin ja näyttänyt tosissaan sille sen paikan (kirjaimellisesti) eikä Misse ole uskaltanut tulla pois eteisestä ja päätti sitten purkaa turhautumisensa viattomaan kenkätelineeseen.

Miskan pelleilyt on otettu tosissaan, sillä emme halua ihmetellä vähän ajan päästä että miksei se pikku mussukka tule luokse tai anna kiinni. Pilli on siis palannut kuvioihin (toimii, luokse tullaan suhteellisen hyvin) ja ainaisen huutamisen ja karjumisen sijasta kokeilen nyt räminäpurkkia ja pientä älyttämistä, jolla saisi tuon älypakkauksen huomion pois kielletystä asiasta. Ehkäpä tämä tästä:)

Koirahoitola JiiKoo

2010-03-01T13:49:00.002+02:00

Tänään saimme uuden helmen nauhaamme. Kurvikuningatar Cara (tuttujen kesken Rumpe vaan) saapui Espooseen edustamaan kypsempää ja suurempaa koiranaiskauneutta sillä välin kun vanhempani suuntaavat hyvin ansaitun lomansa ajaksi Barcelonan lämpöön.

Tähän mennessä Cara on käyttäytynyt todella hyvin, mitä nyt vähän körmyttänyt Pilkkua (JES!), mutta vain sen verran että mukula tietää paikkansa. Ja vain hieman ilmoitellut postin tulosta... On kyllä hauskaa tajuta, että kotona on nyt oma koirani ja koira, joka on minulle vieläkin se THE Koira, jonka kanssa on tullut treenailtua ensimmäiset toko-ja novo-jutut:) Kyllä Mispestäkin vielä se the koira tulee, mutta vielä tällä hetkellä se on vain a koira.

Illemmalla nähdään, miten rauhalliseen elämään tottuneen Rumpen hermot kestävät kahta pentua ja armottoman innokasta aikuisempaa ihailijaa:)

Speedy and Piggy = dynamic duo.

2010-02-23T10:09:00.004+02:00

Otsikko kertoo kaiken.

Perjantaina Miikan sisko toi pienen Noki-mussun hellään hoivaamme ja liisi sitten sinivalkoisin siivin Barcelonan lämpöön. Kansankynttilälle loma suotakoon (kateellisella opiskelijalla ei ole lomaa lainkaan...). Koirapaini alkoi välittömästi ja se jatkui koko Nokin vierailun ajan. Noksu kotiutui todella hyvin ja oli oma hurmaava itsensä jo pian omistajan paikaltapoistumisen jälkeen.

Jostain kumman syystä Team Pörrö ja Pilkku saivat uusikisi nimikseen Porsas Urhea ja Speedy Taula-Pää. Noki possuilee omalla hurmaavalla tavallaan ängeten ensimmäisenä joka paikkaan. Lisäksi minulle järjestettiin eilen iloinen yllätys: sillä aikaa kun Speedy ja minä kävimme aamulenkillä, oli Porsas löytänyt keittiön pöydältä Aarteen. Biojäte astia sisältöineen löytyi lattialta ja vastaani tassutteli hyvin onnellinen ja ylpeä pieni Porsas sipulinkuoret suussa. Jostain syystä en ollut tapahtuneesta yhtä onnellinen kuin Noki.
Rehellisyyden nimissä on sanottava ettei oma pilkullinen Speedy Taula-Pääni jäänyt pekkaa pahemmaksi. Speedyllä oli jakaa energiaa koko Espoolle, se säntäili hihnassa ympäriinsä, veti ja perseili muutenkin. Kun päätin ottaa kovat aseet käyttöön, Speedylle sai selittää pelin säännöt moneen otteeseen ja toisinaan myös kovaan ääneen. Ja ne menivät EHKÄ kuudennella kerralla jakeluun, Porsas ymmärsi yskän jo muutaman toiston jälkeen.

Kahden pennun kanssa lenkkeilyä oli pakko kokeilla, minulla ei ole selkeästi minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Yhden kohelluslenkin jälkeen kerroinkin duolle säännöt, joiden mukaan mennään.

1) Minä (tai ihmiset yleensä) menen ensimmäisenä hissiin ja ulos ovista. Duo odottaa vuoroaan ja tulee vasta luvan kanssa.

2) Hihnalenkillä EI riehuta. Ehdoton must, ei neuvotteluvaraa. (voitte kuvitella kuinka monta kertaa sain kieltää..)

3) Ennen kun duo saa tulla takaisin sisälle, on heidän istuttava nätisti rappukäytävässä ja odotettava lupaa tulla sisälle. (Tämä onnistui oikeasti todella hyvin, varsinkin Possu istuu ja odottaa nykyään automaattisesti avoimen oven edessä, Speedy tarvitsee vielä ohjeistusta esim. istuutumisessa..)

4) Sohvalle ja sänkyyn ei koirilla ole mitään asiaa.

Voisin sittenkin harkita uraa armeijassa.

Tiimi on muuten ollut todella nätisti. Kieltämättä koirien kanssa touhuaminen olisi ollut paljon miellyttävämpää, jos olisin ollut terve. Mutta kun tauti ei katoa, niin se ei katoa.

Asioihin osallistuminen on pojilla ollut huippulukemissa. Duo kampeaa joka paikkaan mukaan, Possu eturintamassa ja Taula peesaa. Muutaman kerran olen häätänyt rakit keittiöstä, kun grande katastrof on ollut liian lähellä...

Pakkohan noista hölmöläisistä on pitää, mutta rehellisyyden nimissä muistelen tätä hetkeä kun harkitsen toisen koiran ottamista:D Realiteettiterapia roks!

Arkea ja laatuaikaa.

2010-02-09T11:08:00.003+02:00

Kevät tekee selkeästi tuloaan, Miskalla on vauhti päällä ja omistajatkin ovat venyttäneet tehokkuutensa maksimaaliseelle tasolle. Allekirjoittanut ainakin ravaa yliopiston, lenkkipolun, kodin, kokousten, metsän ja keskiviikkoisin myös agility-treenien välillä tukka putkella. Mutta ei anneta sen haitata, ei tarvitse sitten vanhainkodissa valehdella eläneensä aktiivista elämää.

Miikan ollessa töissä minä ja Miska olemme viettäneet laatuaikaa keskenämme. Laatuaikamme koostuu tosin nukkumisesta, metsälenkkeilystä ja pienimuotoisesta treenailusta. Ainoa vähän vakavammin otettava juttu on tuo agility, jossa Miska pääasiassa totuttelee (vieläkin) siihen, että joskus on vaan oltava rauhallisesti ja odotettava paikoillaan. Kun homma toimii, käyn palkkaamassa sitä namilla ja puuhaan koiran kanssa perusjuttuja kuten kontaktin ottamista, istu-maahan-seiso-mantraa sekä seuraamista. Sitten katoan taas kentän toiselle puolelle seisomaan ja seuraamaan kokeneempien treenejä. Hauska huomata, kuinka pelkällä sivusta seuraamisella oppii todella paljon. Jos aikaa jää, niin Misse saa tehdä jotain pientä ihan alaankin kuuluvaa, viimeksi se meni putkesta eikä omistajan tarvinut enää kyykkiä pukamat pitkällä itse siellä putkessa. Päinvastoin, mietin, mitä tästä oikein tulee, jos Miska pitää tulevaisuudessa saman vauhdin päällä tehdessään kunnon rataa... Enhän mä pysy sen perässä lainkaan!

Misse on vieläkin aika rimppakinttu ja muutenkin pienehkö. Toivon että se saisi vielä vähän lisää korkeutta ja massaa, sitten se olisi jo ihan koiran kokoinenkin.

Uusia käänteitä koiran elämässä.

2010-01-29T14:40:00.002+02:00

Puolen vuoden ikään ehtinyt Miska saa nyt toden teolla opetella isojen koirien toimia, kuten kotona yksinolemista. Miika sai töitä ja tekee pitkiä päiviä ja minulla on omat opintoni. Onneksi luentoja on sen verran harvoin, että metsälenkkeily valoisan aikaan onnistuu.

Ilmeisesti ykseily on tähän asti sujunut hyvin, naapureilta ei ole tullut valituksia meluhaitoista ja kotiintullessamme Miska yleensä heräilee tuolissaan: "ai te tulittekin jo...". Toisaalta häntä-episodin takia vietetty kahden viikon lepoaika on jättänyt jälkensä, Miska on aina änkeämässä mukaan, minne tahansa ollaankin menossa ja osallistuu KAIKKEEN! Kuono on ensimmäisenä joka paikassa, tiskaaminen on mielenkiintoista, saunomaan on päästävä, koira osallistuu jopa imuroimiseen, asiaan, jota se ennen inhosi ja pelkäsi.

Lepäily kerrytti ilmeisesti turhia kiloja neidin lanteille, ruoka ei ole maistunut enää entiseen malliin. Siirryimme kahteen ruokaan päivässä, mutta aamuruoka saattaa silti vieläkin jäädä kuppiin. Epäilen kuitenkin, että osa on vain silkkaa nirsoilua, Miska kyllä syö ruokansa kun on oikeasti nälkä. Paha paha äitee tyrkkäsi tässä päivänä eräänä aina saman kupin samoine sisältöineen koira-raukan nenän eteen, ja kyllähän se sitten loppujen lopuksi kelpasi. Tough love:)

Metsälenkeillä on ilmennyt uusi juttu: kiilaaminen. En tiedä johtuuko ko. asia tulevasta kasvuspurtista vai mistä, mutta Miska ei aina tunnu hahmottavan omia rajojaan, se saattaa ohimennessään tönäistä niin kovaa että ihminen löytää itsensä penkasta. Muutamaan otteeseen olen saanut "koirakuulan" polviani päin, tietysti täysillä sitä syksyllä telottua, huonoa polvea on kolautettu eniten. Aamuinen joogatunti toi viimeistään esille sen ettei koipi ole ihan kunnossa, vieläkin särkee. Toivottavasti se kuitenkin kestää Missen tulevatkin törmäilyt.

"Treenaaminen" (voiko treenaamiseksin kutsua ajoittaista seuraamisen ja perusasennon mieleenpalauttamista?) sujuu ihan jees. Omistajien pitäisi varmaankin keksiä uusia keinoja ja temppuja, millä tuota koirakuulaa voisi aktivoida. Välillä tuntuu että on keinot hukassa koheltavan rakin kanssa, mutta sitten se saakin päähänsä käyttäytyä kuin unelma... Kuitenkin minulla on uskoa ja toivoa tuohon koiraan, kyllä siitä vielä hyvä, häntäpuoli koira tulee

(Kennelliiton todistus "tahattomasta amputaatiosta" on ilmeisesti saapunut. Pitänee noutaa se sieltä toimistolta.)

Häntä kunnossa ja elämä jatkuu!

2010-01-19T16:01:00.006+02:00

Noniin nyt on käyty lekurissa jälleen ja hännän tikit on pois. Miska oli taas niin onskiponski kun päästiin lääkäriin että alta pois! Miska olisi hirveästi halunnut pussailla ja moikkailla kaikkia lääkäreitä ja hoitajia ja noh.. niinhän Miska tekikin. Mitään traumoja ei ollut jäänyt hännän typistämisestä, päinvastoin! Onskimissu ei meinannut edes pöydällä pysyä paikoillaan kun oli niin mukavaa ja ihanaa. Siinä me kolmestaan pidettiin Miskaa paikoillaan, sillä aikaa kun lääkäri nyppi tikkejä. Sitten vasta kun namuja tuotiin pöytään Missu pystyi hetkeksi rauhottumaan syömään niitä. No nyt on häntä kunnossa ja kohtapuolin lähdetään ratkiriemukkaalle metsälenkille! Tässä hieman kuveja Missen hännästä. HUOM EI TODELLA TODELLA HEIKKO VATSAISILLE ;D

"Misse töpöhäntä parka, minne jäi hännän pää. Älä ole turhan arka, häntääsi et nää. Antaa Monnin nauraa ja toisten räksyttää Väy Väy Väy. Misse töpöhäntä parka, häntääsi et nää!"

Huomenna tikit pois ja normaali arki palaa taloon.

2010-01-18T10:03:00.002+02:00

Noniin nyt on mennyt sitten kaksi viikkoa tapaturmasta ja huomenna koittaa se hetki, jota olemmekin jo odottaneet. Misse pääsee tikeistä eroon ja vielä parempaa Misse pääsee taas painimaan Nokin ja Kolan kanssa! Uuu jea! Ei enää ympäriinsä säntäilevää, kuin 10 energiajuomaa juonutta ja kahdeksan duracell-patteria niellyttä energiapakkausta. Noki säästä voimiasi huomiselle, koska Misse aivan varmasti jaksaa jaksaa ja jaksaa... :D

Niin pitää myös kertoa, kun Anza ja Tiia oli viikonloppuna vierahilla (siitäkös Miska innoissaan) niin kävimme shoppailemassa ah niin ihanassa ikeassa. Sieltä sitten tarttui mukaan peilin ja lamppujen lisäksi Miskalle uusi peti. Siinä sitten kotiuduttuamme, hyvä kun ehti petiä maahan laskea, heittäytyi Miska jo sen päälle onskiponskina ja tiesi heti että "JEE mä sain uuren pedin JEEJEEJEE!". Sitten se myöhemmin siinä kieriskeli makoili ja uneskeli aivan onneissaan ja on siis ottanut sen täysin omakseen. Hassua miten nuo koirat välillä on niin fiksuja.

Reissu Perkkaan koirapuistossa.

2010-01-12T17:41:00.003+02:00

Tänään kävimme ensimmäistä kertaa tutustumassa noin 1½km päässä olevaan koirapuistoon. Miska selvästi arvasi heti alusta että tälläkertaa emme menisikään lyhyttä lenkkiä, niinkuin olemme joutuneet viimepäivinä tekemään. Misse kävi ehkä hieman ylikierroksilla ja kyllähän siinä hermo meinasi mennä. Lopulta pienen taistelun jälkeen pääsimme Perkkaan koirapuistoon ja Misse ja me totesimme että tämähän on ihan jees paikka. Siellä taitaa aika paljon käydä porukkaa kun lumi oli keltaista, tampattu ja tassunjälkiä täynnä. Miska onnellisena touhotti ympäriinsä hajujen perässä ja tutkiskeli muiden koirien menemiä reittejä. Palloakin hieman heiteltiin, kunnes se valitettavasti katosi jonnekin lumeen ja no ehkäpä Miskan löytämä aarre (löysi pallon eräs kerta lenkillä) on nyt sitten jonkun muun koiran tuleva aarre. Harmi vain että Misse niin kovasti rakasti löytämäänsä tennaria. No loppumatka menikin lumessa kahlasessa ja Miska sai kulutettua energiaansa ja nyt taitaakin nukkua omassa tuolissaan sikeitä unia. Ahh vihdoin tuo koira on taas väsynyt! :)

Tässä hieman talvisen reissumme kuvia:

WAZAAAA!!

YööWWwaaww....

Me likes me weed!

Misse asennossa

Täällä sitten hieman lisää kiinnostuneille:

http://picasaweb.google.fi/miika.kainulainen/PerkkaanKoirapuistoreissu12012010#

Talvisia kuvia.

2010-01-10T21:45:00.004+02:00

Noniin perroystävät nyt on nettiin lisätty kuvia lauantaisesta koiralenkistämme. Misse ei valitettavasti tälle lenkille päässyt, mutta katsotaan taas viikon päästä jos Miskan sairasloma olisi ohi. Missellä on ollut niin paljon energiaa, että välillä on täytynyt rikkoa lääkärin määräyksiä ja lähteä pihalle heittelemään palloa. Misse juoksee niin innoissaan pallon perässä että! Mitä mahtavinta Miska myös tuo pallon takaisin ja muutaman kerran jopa aina käteen asti. Miska pomppii pallon päällä ja vaanii sitä kuin saaliseläintä. Voi sitä intoa mitä sillä riittää! Ehkäpä huomenna saamme kuvia Missestäkin kun se pallon perässä juoksee... Mutta niin tässä osoite:

http://picasaweb.google.fi/miika.kainulainen/Koiralenkki09012010#

Ps. Alkuun tuli näköjään mukaan myös muutama Missekuva :)

Hännänpään tikit ei menoa haittaa!

2010-01-07T12:47:00.002+02:00

Eipä ole juuri ollenkaan Missen häntäongelmat haitannut menoa. Energiaa on vaan vähän turhankin paljon, kun lääkäri kielsi pidemmät lenkit vähäksi aikaa. Misse pomppii ja säntäilee, syöksyy ja riehuttaa sen mitä narun päässä näillä lyhyillä lenkeillä pystyy. Sisällä sama touhu jatkuu ja lelut saa kyytiä. Tällähetkellä Miska on varmasti ainoa jolla on ylimääräistä energiaa tässä taloudessa. Me olemme Main kanssa vuorotelleet, että kumpi "valvoo" koiran kanssa yön lattialla nukkuen, ettei Miska vaan söisi häntäänsä. Kauluri oli tuhoon tuomittu idea. Tuo rukkaraukka oli vain niin säälittävän näköinen kun kauluri päässään istua toljotti todella surkeana ja selvästi viestitti että "Mitä *ttua te mulle tälläsen kiusaksi laitatte" ja lopulta alkoi inisemäänkin. Päädyimme siis siihen tulokseen että nukumme Missen vieressä sitä tarkkaillen. No eipä Misse hirveästi sitä ole yrittänytkään repiä tai hoitaa, saati valittanut että se olisi kipeä. Häntä heiluu hullunlailla eikä sitä saa pysäytettyä vaikka lääkäri niin käski. Siteet vaihdetaan päivittäin ja haava puhdistetaan. Nyt vain pari viikkoa ja sitten tikit pois ja Misse is back in business! Voi sitä hetkeä kun OnniMisse pääsee OnniNokin ja OnniKolan kanssa riehumaan taas!

Nips Naps ja häntä pois...

2010-01-05T16:54:00.002+02:00

..no ei aivan mutta 2cm kyllä. The amputaatio on suoritettu ja sohvalla makaa pieni kujalla oleva koira. Ennen leikkausta misselle annettiin esilääkitystä (jotain rauhoittavaa) ja ei aikaakaan kun Miskalta lähti jalat alta ja katse oli hämmentynyt, mutta tyhjä. Pakko myöntää että hieman nauratti, harvoin Misse on noin rauhallainen ja niin äkkiä. Siihen me sitten lattialle jätettiin Miska makaamaan ja lähdettiin itse itikseen "shoppailemaan". Neljä tuntia myöhemmin vastassa oli iloinen, mutta hieman pihalla oleva koira, joka selvästi halusi kotiin. Nyt kaikki on taas hyvin ja paraneminen voi alkaa.

Epäonnen jouluaika 2009

2010-01-04T11:27:00.002+02:00

Noniin joulu tuli ja meni ja uusivuosikin alkoi. Vuosi 2009 ei päättynyt kovinkaan hienosti. Vatsataudin johdosta tiputukseen, auton hajoamista ja yms. Ehdin jo toivoa että vuosi 2010 alkaisi hyvin ja no ihan hyvään vauhtiin päästiin kunnes Miska sai osuutensa huonosta onnesta.

Eilen illalla 3.1.2010 olimme Empun ja Matin luona pelailemassa lautapelejä ja totuttuun tapaan Miska ja Noki harrastivat villiä koirapainia. Sitten koitti hetki että Misse ja Noki halusivat pissalle ja minä (Miika) sain tehtäväkseni käyttää koirat pihalla. Siinä sitten hissiin mentäessä koirat häselsivät jotain ja Miska uikahti jotain, aluksi luulin että hissin ovi vain tönäisi Miskaa mutta... Jatkoimme ulos ja koirat hoitivat hommansa aivan normaalisti. Sisälle palattuamme huomasin että Miskan selkä on yltäpäältä veressä ja huusinkin muille, että taitaa olla Nokilta lähtenyt nyt hammas taas kun Miska on yltäpäältä verissään. No eipä ollut Nokilta lähtenyt hammas vaan Miskalta häntä!! Kyllä Miskan häntä oli jäänyt kijotiinihissin oven väliin ja napsannut palan hännästä pois. Totesimme siinä sitten että ei taida kannattaa lähteä päivystykseen vaan menemme seuraavana päivänä eläinlääkäriin.

No nyt on käyty eläinlääkärissä ja tuomio oli seuraava. Kipuläääkkeet (rimis), antibioottikuuri, kauluri ja huomenna klo 12.15 leikkaukseen ja hännästä pala pois. Eipä onneksi mitään kauhean vakavaa mutta harmittaahan tuo, varsinkin tämän kaiken epäonnen päälle mitä viimeaikoina on meihin kohdistunut. Taisi olla virhe, iso virhe sillon talvipäivänseisauksena kun poltimme nuotiossa pyhää puuta (katajaa) ja tanssimme ugu-haga-ugu-haga tanssia notskin ympärillä. Silloinhan tämä kaikki epäonni sai alkunsa. Mikähän uhrilahja pitäisi antaa luontoäidille jolla hyvitellä syntejämme. Hyviä ehdotuksia?

Punk punk punk!

2009-12-16T10:37:00.003+02:00

No käytiin sitten äsken näyttämässä lääkärissä Miskan ihottumaa ja selvisi ettei se mikään allergiaihottuma olekaan vaan sikaripunkki. Miska siis kuuluu sikariportaaseen. Voi kuinka hienosti Miska taas käyttäytyikään! Ensin täytyi antaa hirveästi koirapusuja ja häseltää luonnollisesti ympäriinsä , mutta kun lääkäri aloitti toimenpiteet Miska käyttäytyi hienosti eikä rimpuillut tai valittanut vaikka ihottumakohtaa rapsutettiin terävällä veitsellä. Korvatkin oli hyvässä kunnossa ja Miskan painoakin kehuttiin sopivaksi. Sikaripunkki on emolta peritty punkki joka voi aiheuttaa juurikin pieniä ihottumaläikkiä päässä ja eturaajoissa, mutta pitäisi kadota muutaman kuukauden sisällä ellei sitten mene pahemmaksi ja jouduta kalliiseen lääkehoitoon (hope not). Aarinko paistaa, pakkasta on ja Misse tykkää, mitä nyt uusi puku on vähän iso ja hankala välillä.

Hampaita putoo kuin päitä!

2009-12-10T17:43:00.004+02:00

Mistä näitä hampaita oikein tulee?
Misseltä on viimeaikoina lähtenyt lähes joka päivä hampaita, mikä selittänee koiran haluttomuuden leikkiä vetoleikkejä ja pureskella luita. Ote ei vaan pidä! Viime viikollakin Miska tuli pihalta Caran kanssa painittuaan tassu verestä punaisena, taas oli yksi tippunut. Onneksi uusia hienoja ison koiran hampaita on jo reippaasti. Viikonloppuna Miska tapasi jälleen Main isovanhempien naapurin kissan. Kissa ei selvästikkään pelkää Miskaa eikä Miska liiemmin sitä. Liikkuva kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Pitäneen lähteä lähipäivinä koiran kanssa jouluostoksille, Misse tarvitsee uuden takin sillä entinen näyttää napapaidalta. Empun tekemä villapaitakin meni jo aikoja sitten Nokin käyttöön. Joulusta puheenollen, saa nähdä kuinka sujuu joululomat Lahdessa. Meneekö Nallelta totaalisesti hermot kun paikalle ei saavukkaan yksi tai kaksi vaan kolme reviirin häiritsijää? Taitaa joutua järjestämään eläintarhauksia jälleen. Hyvää joulun odotusta lukijakuntamme!

Hihnaharjoituksia.

2009-12-01T12:22:00.002+02:00

Viimeviikon keskiviikkona oli Miskan viimeinen pentukurssitunti jossa harjoittelimme hihnakäyttäytymistä. Miskan hihnakäyttäytyminen onkin ollut vähän mitäsattuu ja siinä on ollut paljon parannettavaa. Varsinkin hieman nuorempana Miska veti välillä niin kovaa ettei välttämättä saanut hetkeen henkeä lainkaan. Kokeilimme kaikenlaisia konsteja saadaksemme Miskan lopettamaan vetämisen, pysähdyimme aina kun Miska veti tai vaihdoimme suuntaa= talsitaan 4m säteellä paikoillaan= näytetään sekopäältä joka ei osaa päättää mihin haluaa mennä yms. Kurssilla saimme neuvoksi pyrkiä pitämään Miska lähellä/kontaktissa lenkittäjään namien avulla ettei Miska saa vedettyä hihnaa kireelle tai/ja myös käyttämään "vaihda suuntaa" tekniikkaa. Eipä muuta kuin reenaamaan.

Ensimmäiset lenkit kuluivat pääosin siihen, että houkuttelin Miskaa luokse jatkuvasti nameilla tai vaihdoin suuntaa ja Miskan päästyä vierelle käännyin takasin aikaisempaan menosuuntaan ja palkkasin Miskan vauhdista. Naapurit varmaan taas katsoivat että tuolla se hullu nuoriherra taas leikkii tuon koiran kanssa. Tässä tekniikassa ilmeni yksi huono puoli. Vauhdikkaat suunnanvaihdokset vain inspiroivat ja Miska luuli sitä vain leikiksi josta lopulta sai palkkion. Miska siis säntäili perässäni ees taas ja hihna pysyi kireällä, joten ei hyvä. Suht nopeasti Miska kuitenkin ymmärsi luokse kutsumisella, että kannattaa ainakin silloin tällöin katsoa lenkittäjään päin, jos sieltä saisi vaikka namia. Sen opittua Miska alkoikin tehdä sitä, että kun Miska tulee luokse ja ottaa jonkinlaisen kontakin, saa siitä palkan niin Miska syöksyy taas hihnan kireälle. Sain siis jatkuvasti olla pyytämässä Miskaa luokse. Kokeilin myös sitä, että otin useamman namin käteen ja palkattuani Miskan näytin sille seuraavaa namia ja sainkin Miskan silloin tällöin jatkamaa seuraamista. Harjoittelimme samalla tekniikalla myös ihmisten/muiden koirien ohittamista enemmän ja vähemmän onnistunein lopputuloksin.

Usean treenihihnalenkin ja valtavanmäärän namien jälkeen mikä on ollut tulos? Nykyään Miska tulee luokse komennettaessa (Miska täällä/tääl) lähes aina ja heti kunhan namit ovat mukana. Miska ei enää vedä lainkaan niin paljon/usein. Nykyään jos Miska alkaa vetämään riittää kunhan pyytää luokse tai sanoo "Miska odota". En ole aivan varma mistä ja miten Miska on oppinut "odota" käskyn. Miska kun oppi sen omatoimisesti jo aikoja sitten metsälenkeillä. Miskan talsiessa liian kauas laumasta riitää kun sanoo Miska odota ja Miska pysähtyy ja kääntyy katsomaan. Tämä ei kuitenkaan aikasemmin toiminut hihnalenkeillä, mutta nyt Miska on jotenkin onnistunut yhdistämään sen myös hihnalenkkeihinkin. Aivan samanlailla se ei toimi hihnalenkeillä, vaan Miska vain hieman hidastaa vauhtiaan eikä vedä aivan niin paljon. Nykyään kannan jatkuvasti mukana isoa pussia nameja jokaisella lenkillä ja palkkaan Miskaa jatkuvasti kun se ottaa minuun kontaktia. Muutama lenkki onkin mennyt niin hienosti, ettei Miska vetänyt kertaakaan ja pitänyt lähes jatkuvasti jonkinlaista kontaktia minuun! Pitää siis jatkaa vain treenaamista ja toivottavasti hihnavetäminen on menneen talven lumia :)

(lumesta puheenollen millonhan sitä taas olisi luvassa, on turhan synkkää ja harmaata täällä :( )

Lapsi ja uudet ominaisuudet!

2009-11-12T22:09:00.003+02:00

Päätimme hankkia harrastuskoiran, joka vain luokitellaan ajaviin koiriin, mutta "ajo-ominaisuudet" puuttuisivat lähes kokonaan.

VÄÄRIN! Meillä ON ajokoira. Ainakin haukun puolesta Miska osoittaa mainioita ajotaitoja haukun muodossa. Vöyvöyvöyvöyövy (kaikki yhteen pötköön; ns. ajokoirahaukku)! Myös vaaniminen ja etutassun koukistaminen luonnistuu.

Päätimme hankki seurakoiran, joka ei lähtisi minkään liikkuvan objektin tai elollisen olennon perään. Saati sitten kulkisi nokka maassa jatkuvasti.

VÄÄRIN! Meillä ON vihikoira. Lumentulo paljasti Miskasta uuden, jäljestävän puolen. Jokaista eläimen tai ihmisen tai ajoneuvon jälkivanaa on seurattava kirsu tiiviisti maassa. Miska haluaisi myös lähteä ohi ajavien pyöräilijöiden perään, ihan vaan morjenstamaan.

Nyt on Misukkakin rokotettu!

2009-11-06T12:08:00.003+02:00

Tänään oltiinkin moikkaamassa jälleen eläinlääkäriä. Miska sai vahvistus- ja rabiesrokotuksen. Vaikka olimmekin noin 5 minuuttia ennen vastaanoton alkamista paikalla oli jotkut innokkaat jo ehtineet paikalle ennen meitä, joten jouduimme jälleen odottamaan noin puoli tuntia vuoroamme. Miska olisi hirveästi halunnut painia paikalla olleiden koirien kanssa, mutta tietenkään se ei ollut mahdollista. Tulipahan siinä samalla treenattua rauhoittumista ja paikallaan oloa. Lekuri oli hyvin tyytyväinen ja Miska oli täysin kunnossa. Piikinkin Miska otti todella rauhallisesti eipä huomannut tälläkään kertaa että rokotettiin vaikka pistettiin useempaan otteeseenkin. Iloisesti Miska popsi kissanruokaa :D ja lääkäri sai rauhassa tutkia Miskaa. Hampaiden lähtö huomattiin ja saimmekin neuvoksi että jo tässä vaiheessa kannattaisi opettaa Miskalle hampaiden harjaus, jotta tottuisi siihenkin operaatioon. Niin ja myös pimppipuolelta pitää tsekata silloin tällöin, että onko sinne jäänyt likaa kun Miskalla kuulema on hieman sisäänpäin vetäytynyt :D . Muuten reissu menikin hyvin! Mitään allergioita ei rokotteista tullut ja rokotuskohtakaan ei Miskaa juuri kutittanut.

Kissanmuonasta ja kissoista puheenollen Miska tapasi kissan ensimmäistä kertaa tuossa pari päivää sitten, kun olimme Main isovanhemmilla vierailemassa. Heidän naapurin kissa Kirppu on osittain asuttautunut heille, joten se olikin meitä ulkona portailla vastassa. Miska olisi hirveästi halunnut leikkä kissan kanssa, mutta se vain nosti niskakarvojaan ja tuijotti Miskaa. Miten siinä lopulta kävi voitte katsoa alla olevasta videosta:

Samana päivänä tapahtui jotain Miskalle uutta ja outoa, satoi lunta! Miska oli ja on vieläkin aivan ihmeissään, että mitä tämä valkoinen kylmä aine on. Lunta täytyy jatkuvasti nuuhkia, syödä ja pomppia sen päällä. Lumessa liikkuessa tietysti lunta aina lennähtää hieman eteenpäin ja sekös Miskaa inspiroi. Miska hyökkää liikkuvan lumikökkäreen perään aivan kuin saaliseläimen kimppuun. Syöksystä tietenkin aiheutuu lisää liikkuvia lumikökkäreitä ja kyllä Miska syöksyy heti niiden perään, joten arvaatte varmaankin kuvion. Ensimmäiset päivät pihalla ovatkin menneet ihmettelemiseen ja pomppimiseen ja Miska on meinannut unohtaa kokonaan olennaisen eli vessassa käymisen. Pispissillä käyminen onnistuu mutta se toinen asia jäikin päivän ajaksi kokonaan unholaan. Onneksi tänään lumi oli osittain sulanut, joten Miska muisti jälleen käydä kakkosella. :D

Vielä pitääkin kertoa Miskan ensimmäisestä koulupäivästä. Miska siis oli ensimmäisellä pentukurssilla opiskelemassa kontaktin ottamista ja paikallaan oloa. Miskan/meidän ohjaaja on varsin mukava ja antoi myös hyviä neuvoja (itse henk. koht. epäilin että onko tästä kurssista meille mitään hyötyä kuultuani Empun ja Nokin pentukurssista). Meidän lisäksi paikalla oli kaksi muuta koiraa joista toinen on Miskan lajitoveri Laku. Laku on 1 vko Miskaa vanhempi mustapilkkuinen urosdalmis ja jo huomattavasti isompi kokoinen. Selvisi myös että Laku asustaa aivan tässä meidän lähellä kehän toisella puolella. Koulutunti oli nopeasti ohi ja päästimme Miskan ja Lakun leikkimään tunnin jälkeen läheiselle pellolle.

Harvahammas, harvahammas!

2009-11-03T20:19:00.002+02:00

Miska on tullut ikään jota olemme odottaneet: terävät nastahampaat vaihtuvat pysyviksi, ison koiran hampaiksi. Kieltämättä Harvis näyttää hassulta, koska kaikki yläetuhampaat kulmureita lukuunottamatta puuttuvat...

Uusia hampaita oli tietysti pakko testata viime viikonloppuna ja totta kai kohde oli valittava huolella ja tarkkaan eri vaihtoehtoja harkiten. Pitkällisen pohdinnan jälkeen Misse päätyi lopputulokseen, joka miellytti häntä suuresti. Mutta operaatio vaati suunnittelua, ajoituksen olisi oltava täydellinen. Koiran onneksi sopiva hetki koitti ihmisten poistuessa tanssikisoihin ja Caran ja Danin vetäytyessä päivälevolle. Hiljaa hiipien Miska lähestyi kohdettaan ja asettui makuulle sen eteen. Varovasti Miska kurotti kuononsa kohdetta kohti, avasi suunsa ja iski uudet hampaansa siihen kiinni. Rousk. Rousk rousk rousk. Uudet hampaat toimivat mainiosti! Miska poistui paikalta nopeasti, ennen kuin kukaan ehti huomata, mitä hän oli tehnyt...

Äsken kuvaillun tapauksen kohde oli äitini tarkoin varjelema olohuoneen pormestaripöytä, jolle ei saa edes laittaa lasia (voi jäädä jälkiä herkkään lakkapintaan...). Ja tuhotyö huomattiin vasta maanantaina, joten toruakaan Miskaa ei voinut. Ovela pieni koira:D

Täällä taas!

2009-10-28T20:43:00.002+02:00

Viime viikot ovat menneet kutakuinkin normaalin arjen tohinassa Lahden reissua ja Raunin villakoirien tapaamista lukuunottamatta. Miska on selvästi oppinut lukemaan meitä paremmin ja aitä myötä meidän rähjäämisemme on jäänyt vähemmälle kun Miska on tehnyt jotain ei-sallittua. Toisinaan pelkkä tietyllä äänensävyllä sanottu "Miska!" tai "nooka" (venäjää "noh!", "älä nyt viitsi" tai jotain sinne päin) riittää. Toisaalta Miska on viimeaikoina käyttäytynyt erittäin hyvin, joten eipä sitä juuri ole tarvinut toruakaan. Hienosti on siis mennyt! -JEE- (Kerrankin!:)

Viime viikolla kävimme Miskan kanssa vaihtamassa tätini Raunin autoon talvirenkaat alle. (Miska on varmasti tosi hyvä löysäämän pultteja, tuumii Mai) Raunilla Miska ihastutti ja ihmetytti niin Raunia kuin hänen villakoiriaan. Ehkä ne dallut eivät olekaan NIIIN kamalia koiria ;D . Yksi villakoirista, joka on hieman komentelevaa sorttia, yritti kovasti komentaa Miskaa, mutta tavoilleen uskollisena Miska ei hirveästi hätkähtnyt moisesta, vaan haastoi leikkiä. Tästäkös kyseinen villis otti pulttia ja alkoi komentamaan minua: " Hei.. hei sinä siinä! Katsos tuon koirasi perään! Se ei usko mua ollenkaan. Sano sille että sen pitää totella mua! " Oli mahtavaa huomata että Lahden Hitler-Nalle ei ole aiheuttanut Miskalle lainkaan traumoja villakoirien suhteen, vaan Miska oli onnellinen kun hän sai jälleen huomiota! Reissusta tarttui mukaan jos minkäsortin nappua ja Neuta, joten pikkurakki ei ainakaan tule näkemään nälkää!

Viime viikonloppuna kävimme taas vaihteeksi Lahdessa ja ensimmäiseksi suuntasimmekin Miskan "kasvattajan" Mian luokse. Siellä Miska tapasi jälleen isänsä ja hetken alkujännityksen jälkeen harrastettiin koirapainia. Miska ei ole vielä tarpeeksi iso pysyäkseen Tuurin pihaleikeissä mukana, mutta sisällä riehuminen oli paikallisempaa ja Missekin pysyi menossa mukaan. Miska ihastutti ja kauhistutti taas olemuksellaan, varsinkin Walleniuksen perheen pienimpiä. Huomasimme myös sen, että kyllä Miska on todellakin isänsä tytär. Tuurissa ja Miskassa on todella paljon samaa näköä. Voitte todeta saman myös itse picasa-albumeistani :
http://picasaweb.google.fi/miika.kainulainen/MiskaJaMoniMuu#
Kiitos Mialle ja perheelle taas vieraanvaraisuudesta!:) Tuodaan Idan pikku vauva taas piakkoin kylälemään;)

Myöhemmin samana päivänä alkoi koko viikonlopun kestänyt koirapaini. Miska ja Cara painivat sen minkä ehtivät ja jaksoivat. Välillä Miska kävi ylikierroksilla ja sai komennusta liiallisesta innostumisesta, mutta pääosin molemmat nauttivat painista. Miska erehtyi yhden kerran etsimään Caran nisiä ja siitäkin tuli sanomista. Dani sen sijaan ei nauttinut lainkaan pikkuriiviön seurasta. Välillä Miska erehtyi yllyttämään myös Dania leikkiin, mutta turhaan. Toisinaan Danista näki kuinka sitä ärsytti Miskan lällälttely, mutta Dani liiankin pitkähermoinen labbisvanhus, eihän se jaksa/viitsi/muista/raaski sanoa mitään kakaralle mitään...

Kävimme tietysti moikkaamassa myös Hitleriä eli Nallea. Miska tiesi heti mihin saavuimme kun avasin ulko-oven. Miska valmistautui kohtaaman Nallen ja heittäytyi jo välittömästi sisään astuessamme matalaksi ja varovaksi. Nalle olikin suljettu keittiöön ja eikä päässytkään hyökkäämään Miskan kimppuun. Aluksi pidimme totuttuun tapaan Nallea eläintarhassa, eli eristimme Nallen kompostiverkon paloilla Miskasta, mutta jossain vaiheessa totesin, että eiköhän Miskan olisi hyvä oppia talon tavoille. Yllätyimme siitä, mitä tapahtui seuraavaksi: Nalle istui keittiössä ja odotti saavansa ruokaa. Miska lähestyi keittiötä ja huomasi Nallen ja alkoi selvästi kutsumaan Nallea leikkiin. Aluksi Nalle ei huomannutkaan Miskaa, kunnes Miska siirtyi tarpeeksi lähelle ja Nalle alkoi esittelemään kulmahammasta. Mitäpä Miska siihen muuta kuin heittäytyi lattiaa vasten ja alkoi uikuttamaan "leikitään leikitään... kamoon älä viitti murrata mä haluun vaa leikkii!!" Nalle ei leikkimiskutsua ymmärtänyt tai nähnyt/kuullut (melkein sokea ja kuuro kun on) . Normaalisti tässä vaiheessa olemme erottaneet Miskan ja Nallen toisistaan, mutta tälläkertaa halusimme nähdä mihin tämä johtaa. Miska vain kovasti yrtitti rauhoitella Nallea, mutta Nalle ei millään ymmärtänyt ja lähestyi Miskaa murraten ja irvistäen. Huomioitava on se, että Miska olisi voinut poistua paikalta helposti, mutta ei selvästi halunut. Lopulta Nalle pääsi aivan Miskan viereen ja loksutti suuta ja Miskan reaktio oli yhä "hei kamooon.. älä viitti" sekä selälleen heittäytyminen eli täysi alistuminen. Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta Nalle poistui paikalta! Ilmeisesti Nalle tajusi, ettei tuo kovapäinen pilkkupiski usko fyyrerin sanaa ja päätti poistua paikalta, tai ainakin näin luulen. Myöhemmin Nalle kyllä jatkoi Miskan komentamista, jos Miska liian tuli liian lähelle, mutta tiedä häntä jos Nalle jossain vaiheessa Miskan hyväksyisi.

Tälläisiä kuulumisia tälläkertaa käykää katsomassa kuveja picasa albumistani. Päivitän jatkuvasti uusia kuvia sinne ja osoitehan oli tuttu vanha:

http://picasaweb.google.fi/miika.kainulainen

Miss Jekyl & Hyde

2009-10-15T21:49:00.007+03:00

Viime päivät Miskan kanssa ovat olleet taistelun täyteisiä. Koira on keksinyt kokeilla kaikkia asetettuja rajoja, arvatkaa vaan kuinka paljon meidän pinnamme on venynyt. Toisaalta Miska on ollut maailman ihanin koiruus, oppinut uusia asioita ja toiminut välillä kuin Ajatus:D.

Myönnän, että minulla on vielä suuria sympatioita noutajia kohtaan, varsinkin labradorinnoutajilla on ikuinen paikka sydämessäni. Varmaankin noutajien kanssa touhuamisesta keksimme Miikan kanssa ajatuksen siitä, että Miskan voisi ehdollistaa pillille. Tuumasta toimeen ja eläinkauppaan. Faunattaresta löysimme hienon yliäänipillin, jota ostaessa Miika pääsi brassailemaan: "musiikkialan ihmisenä sanoisin, että korkeat taajuudet kuuluvat pitemmälle." Mietimme siis hetken, kumpi pilli otetaan, äänellinen vai ihmiskorvaan äänetön. Äänetön it was. Reenaaminen aloitettiin ensin sisällä siten, että Miskan pieneen päähän idea piip-äänen ja namin välisestä yhteydestä. Tämän jälkeen siirryttiin kaavaan piip-luoksetulo-nami. Eihän se ihan moitteettomasti heti mennyt, mutta pienin askelin eteen päin. Metsässä Miska on tullut pillinvihellyksestä luokse jo varsin mallikkaasti muutamaan otteeseen, mutta yleensä siellä aika menee yleiseen häseltämiseen ja orgaanisten aineiden syömiseen. Jatkamme silti sitkeää harjoittelua!

Naksu, istu-, maahan-, seiso- ja kyljelle -käskyt ovat Miskalle jo tuttua kauraa. Ainoa mitä se ei hiffaa, on "ei vedä". Koira vaan kiskoo ja kiskoo ja kiskoo niin ettei hihnalenkeistä meinaa tulla mitään. Myös lenkillä kaiken maailman kivien ja muiden juttujen syöminen on ollut Miskan mielestä ulkoilun perustarkoitus... Tästäkin asiasta on taisteltu, on ärsyttävää olla koko ajan kersanttina kieltämässä ja komentamassa sekä kaivamassa kiviä suusta/kurkusta. Tänään illalla menimme Miskan kanssa läheiselle parkkikselle treenaamaan sivulletuloa ja seuraamista. "Treenaamaan" on kyllä vähän väärä sana, sillä ulkotokoilu on jäänyt vähän vähemmälle syystä jos toisesta. Ajattelin kokeilla naksua ulkokäytössä. Kannatti kokeilla, sivulleistuminen onnistui 13 vko pennun mittapuulla mainiosti ja seuraaminenkin luonnistui muutaman kenguruloikan jälkeen ihan hyvin. Asia, joka eniten lämmitti Kersantti Karoliinan (minun) mieltä oli koiran OMATOIMISESTI ottama kontakti. Kyllä tulisi kovemmallakin korstolla tippalinssiin kun oma koira napottaisi suoraan silmiin intoa puhkuen, "hei tämä on kivaa". Voihan tietysti olla, että vain kuvittelen, mutta vaaleanpunaisessa kuplassa on hyvä elää ainakin hetki.

Ja on kyllä kerrottava Miskan pöllöilyistäkin. Viime päivinä se on taas aloittanut murraamisen. Märkää, kuraista koiraa yritettiin sanoin poistaa sohvalta, ja kun ei mennyt jakeluun, oli koira otettava syliin. Miskahan ei tästä pitänyt ja murisi. Mekään emme suuremmin innostuneet Miskan käytöksestä, joten syliote muuttui niska-perse-otteeksi ja sohva vaihtui eriöksi. Muutaman minuutin päästä eriöstä hiipi todella nöyränäköinen tyttö. Sama toistui viime yönä, kun koiraa käytettiin iltapissalla. Ja taas tuli lentoa. Tänään murina ei ole toistunut. Ihmettelen tätä murinaa, johtuuko se paineistumisesta vai onko se vain yleistä mielenilmausta tai "juttelua"? Miska kokeilee tätä lähes säännöllisin väliajoin, jos nyt jo voisi vähän murrata, antaakohan ne...

Loppuun vielä pari kuvaa Miss Jekyll&Hydestä treenaamisen jälkeen. Raatokoira:)

raatokoira 1.2

Myös Miska päivittää silloin tällöin sivustoansa:

Nörttikoira dataa:

Rok rok rok.

2009-10-11T11:28:00.002+03:00

Perjantaina Miska, 12 vko, kävi ensimmäistä kertaa eläintohtorilassa ilman sisarusten ja kasvattajan tukea. Meillä on sinäns hyvä tuuri, että eläinlääkäriasema on kävelymatkan päässä kotoamme. Odotusaulassa istuminen ja rauhallisesti paikallaan oleminen lääkärireissun epämiellyttävin osa, kaikkia olisi taas pitänyt päästä moikkaamaan ja mieluiten myös riehumaan niiden kanssa... Vastaanottohuoneessa Miska nostettiin pöydälle todella mukavan eläinlääkärin tarkistettavaksi. Tutkimukset menivät tosi hyvin, Miska keskittyi pääasiassa namiin ja sen imurointiin. Sydänääniä ei tosin meinannut kuulua lainkaan tuhinalta. Varoittelin jo aiemmin Miskan mahtavasta draamantajusta ja siitä että sillä on tapana huutaa kuin pistetty sika jos vähän sattuu tai kirpaisee. Varotoimenpiteenä otimme hyvän, tukevan otteen pikkukoirasta ja eläinlääkäri pisti rokotteen Miskan ylisuureen niskanahkaan. Mitä teki Miska? Ei kerrassaan mitään, jatkoi namin syöntiä eikä edes huomannut koko pistosta! Miska oli eläinlääkärin mielestä mukava ja reipas pentu. Töhnivien korvien mysteeri ratkesi, sieltä löytyi vähän hiivaa. Kiva. No onneksi se huomattiin ajoissa ja korvatipat tuntuvat nyt tepsivän. Vaikka reissu sujui ongelmitta, vei se uutena juttuna paaaaaljon pienen koiran (ja omistajien) energiaa, pitkät tirsat olivat tarpeen.

Tyttöjen viikonloppu.

2009-10-05T21:47:00.002+03:00

Misukan kanssa olemme viettäneet "huoltaja-tytär-laatuaikaa" koko viikonlopun. Miika pakeni Lahteen työn verukkeella, joten me reippaat tytöt saimme pärjätä keskenämme.

Perjantaina oli vuorossa ensimmäinen bussimatka koiran kanssa. Voi pojat sitä huomion määrää, minkä saa kun kulkee julkisilla koiran kanssa! Asemalla suunnittelin treenaavani koiran kanssa sitä ettei kaikkia ihmisiä tarvitse mennä morjenstamaan. Suunnitelma jäi tosin ajatuksen tasolle, kukaan ei pystynyt vastustamaan "maailman suloisinta pientä koiraa" (suora lainaus tuntemattomalta naiselta). Miskan mielestä jokaikinen ihminen asemalla oli siellä vain ja ainoastaan HÄNTÄ katsomassa... Itse bussimatka meni hyvin, Miskaa ei pelottanut lainkaan, se tosin keskittyi namin syömiseen kuin ympäristön tarkkailemiseen tai pelkäämiseen.

Bussista Miska päätyi metsälenkille Kolan ja Nokin kanssa. Team Mismis ja Noknok painivat Nokin merimieskiroilun säestämänä. Pienen suu pitäisi pestä saippualla, niin kamalaa tekstiä sieltä tuli. Vasikka ja oluttynnyri näyttävät huvittavilta toistensa vastakohdilta, Miska on Nokiin verrattuna kauhean pitkäkoipinen ja kalju. Ehkä se joskus kasvaa vielä jotain muutakin kuin jalkaa.

Lauantaina nukuttiin pitkään. Onneksi. Iltapäivällä vuorossa oli taas metsälenkki isossa koiralaumassa, jossa Miska toimi kiintiödalmatialaisena kuuden tai seitsemän perron joukossa. Mukana oli myös kaksi Misua pari viikkoa nuorempaa pentua. Oli hienoa katsoa, miten oma koira nautti ikäistensä seurasta, mutta osasi myös toisten koirien rähähdyksestä lopettaa leikin.

Illalla suunnistimme bussilla Lauttasaareen sushi-illanistujaisiin. Emäntä stressasi taas bussimatkalla enemmän kuin koiransa, joka otti relasti, söi namia EIKÄ MOIKANNUT VIERESSÄ ISTUVIA! Wuhuu. Lauttasaaressa odottivat luokkakaverit ja japanilainen menu ja matala pöytä. Tietäähän sen mitä seuraa yhtälöstä ahne koira ja matala pöytä. Nätisti, ja tietysti salaa, Miska nappasi lautaselta yhden ainoa sushin ja mutusti sen onnellisena. Myös wasabipähkinät maistuivat. Muuten koiruus otti todella rauhallisesti, pääasiassa se nukkui ja leikki nätisti kaikkien kanssa. Kun lähdön hetki koitti, oli ulkona syysmyrskyinen sää. Sokerikoirahan ei tunnetusti pidä sateesta, kylmästä eikä kovasta tuulesta. Parin metrin kävelyn jälkeen alkoi kamala uikutus ja hiukan myöhemmin koira löi liinat kiinni. Perhana, se ei liikkunut senttiäkään eteen päin! No eipä siinä muuta kuin kantamaan n. 10 kiloa huutavaa koiraa kaatosateessa ja tuulessa. Bussipysäkillä oli käärittävä tärisevä sokerikoira vaaleanpunaiseen huopaan. Yöbussi oli tupaten täynnä ja kun kannoin pientä surkeannäköistä ja märkää koiraa bussiin, jakautuivat ihmiset kahtia kuin Punainen meri: osa paheksui syvästi, tuolla lailla pientä koiraa rääkkäät, yöbussissa retuutat, nii! Toinen ihmisryhmä heräsi kännikoomastaan, hymyili näylle ja ihmetteli Misun suloisuutta ja söpöyttä jne. Sisätiloissa Miska unohti täysin sokerikoiran osansa.

Sunnuntaina matkamme vei Lahteen anopin synttäreille. Taas oli talo täynnä koiria, Nalle meinasi saada paskahalvauksen kaikista pennuista ja muista häiriötekijöistä. Mutta ruoka maistui, kiitos kaikille!:)

Koira-raato olkkarissa.

2009-09-30T18:09:00.002+03:00

Eilinen oli rankka päivä niin meille kuin Miskallekin. Harjottelun kohteena oli hihnassa kulkeminen muuallakin kuin lyhyellä pissareissulla. Ensin Miska leikki siperian huskya niin, etteivät etutassut osuneet maahan, kunnes huonon hengenkulun ja ahdistavan kaulapannan välinen yhteys alkoi valjeta pienessä koiran mielessä. Lähdimme alun perin etsimään metsää, jossa koiraa olisi voinut pitää vapaana, mutta päädyimmekin Villa Elfvikiin ja Laajalahden luonnonsuojelualueelle. Suosittelen lämpimästi, vaikkei koiraa voikaan pitää irti, alue on tosissaan tutustumisen arvoinen! Misulle luontopolulla oli paaaaljon virikkeitä, elukoita, kaislikkoa, lintutorni, meri... ja kaiken tämän lisäksi kesken lenkin alkoi sataa! Uik uik uik viu viu viu viu väy väy väy! Ja muutama kirosana, sokerikoira sulaa sateessa.

Pienistä takaiskuista huolimatta matka jatkui kotia kohti, pettämätön suuntavaisto petti tosin taas. "Joojoo, kyllä tää on se nopein reitti, mennään vaan eteen päin!" niinpä niin. Käpyttelimme kävelytietä Turunväylän viereessä välillä jopa autojen vilistäessä aivan vieressä. Ja miten reagoi pieni pilkullinen koirani? "Ai onks tässä jotain erikoistakin? Nuuskinpa vähän tätä reunaa, ei mua noi autot haittaa..." . Tätä koiraa ei oikeasti hetkauta mikään muu kuin Mattomurhaaja ja linnut.

Kotiin päästyämme lattialle heittäytyi nälkäinen koiranraato. Murua rinnan alle ja unille. Miska nukkui koomaunta monta tuntia. Myös huoltotiimi oli väsynyt.

Ruoan vaihto oli selkeästi hyvä idea, jatkuva kuopsuttelu ja korvien töhnääntyminen on vähentynyt reippaasti. Myös myöhäisiltaruoka jätettiin pois kun aamuruoka ei meinannut maistua enää millään. Mutten typsyn ruokahalu on labradorinnoutajan luokkaa, kaikki menee ja mahaan mahtuu kuinka paljon vaan!

Miska + Noki = koirapainia!

2009-09-28T15:04:00.004+03:00

Noniin, tämä päivä on taas mennyt koirapainin merkeissä kun vieraanamme on taas ollut tuo mustaapuhuva minioluttynnyri Noki. Melkein 3 tuntia lähes putkeen pikkurakit painivat ja nyhjäsivät, mitä nyt silloin tällöin kävivät juomassa taikka hetken lepäämässä. Pakko muuten huomioida tälläkertaa Miskaltakin meni muutamaan otteeseen hermot :) . Tultiin pihalta lenkiltä ja yleensä sen jälkeen Miskalla on lepohetki, mutta Noki halusikin painia, mutta Miska tiuskasikin Nokille "Mees muualle! Mä lepäään nyt! " ja saikin hetken olla rauhassa.

No nyt ovatkin nukkuneet sitten vaihtelevasti pari tuntia, että semmosta. Mahtavasti ne tulee toimeen ja helppohan niitä on hoitaa, ainakin siihen asti kunnes pitää pihalle mennä. Kokeilin jälleen tänään kerran yhteislenkkiä ja no eihän siitä mitään tullut! Noki kyllä hienosti osasi tehdä tarpeensa pihalle kunhan sen päästin rauhaan Miskan painostuksesta, mutta Miska olisi vaan halunnut leikkiä leikkiä leikkiä ja leikkiä ja kakit ja pisut unohtu taas täysin. Sitten kimppuumme hyökkäsikin ah niin julma ja pelottava maton tamppaaja ja siitäkös Miskalla meni pasmat sekasin. Hirveä uikuttaminen ja vetäminen narussa "NYT POIS SE TAP... TAP ... TAPPAA MEIDÄT! ". Siinä vaiheessa Miska ei myöskään kuule mitään muuta kun mattomurhaajan tamppauksen äänet :D , joten täytyi siis siirtyä hieman kauemmas rauhoittumaan.

Noh tässä nyt hieman videopätkää minkälaista koirapainia täälä on harrastettu. Btw. se on pääosin Noki joka uikuttaa kun on niin kivaa!

Miska 11vkoa

2009-09-27T21:08:00.001+03:00

Paino: n.9 kg
Säkäkorkeus: n.38 cm

Miska (Miksu) ja Noki (Noksu) ne yhteen pannaan...

2009-09-27T10:26:00.001+03:00

Kuten otsikosta jotkut arvaa niin Miskalla oli eilen seuranaan Noki eli Empun uusi 8vko esp.vesikoirauros. Ja kuinka menikään tämä iltapäivä, no ihan hyvinhän se meni, mitä nyt Miska kiusasi hieman hämmennyksissä olevaa Nokia ja yritti alistaa sitä jatkuvasti. Aluksi oli pakko suojella Nokia Miskalta ja ehkä hieman tylysti komentaa Miskaa pois, koska näytti selvästi siltä ettei Noki tykännyt lainkaan Miskan rajuista leikeistä. Totutusti kun Miskalta kiellettiin joku niin sitä oli pakko yrittää viimeiseen asti, kunnes pikku prinsessamme oli pakko laittaa eriöön rauhoittumaan. No olisihan se ollut hienoa jos Miska olisi rauhoittunut, mutta kun Noksu oli niiiin ihana niin rauhoittumisestakaan ei oikein tullut mitään. Onneksi noin 1½h taistelun ja usean komentamisen jälkeen molemmat hauvat olivat niin väsyneitä, että nukahtivat omille paikoilleen ja minä pääsin tekemään ruokaa. Sain kuin sainkin syötyä rauhassa ennen kuin pikkurakit heräsivät ja koirapaini jatkui! Tässävaiheessa Noki oli selvästi jo rauhoittunut ja "kotoutunut" painikin hetken minun kanssa kunnes Miska heräsi ja aloitti Noen härnäämisen. Tälläkertaa Noki ei enään hämmentynyt Miskan päällepainamisesta vaan alkoi komentamaan Miskaa (JES!) ja lähti leikkiin mukaan! Hienostihan nuo leikkivätkin tovin ajan kunnes leikki alkoi taas mennä hieman yli ja tuomarin oli puututtava peliin.

Niin kävimmehän me myös porukalla lenkillä... TASAN YHDEN KERRAN! :) . Herrajestas sitä säätämistä! Miska pyrkii kokoajan painamaan Noen päälle ja ei keskity lainkaan oleelliseen. Jäi siltä kerralta pissakakka tekemättä Miskalta, joten seuraavaksi mentiikin ensin Noen kanssa ulkoilemaan ja sitten Miskan. Mitäpä Noki pihalla? No mitäpä se! Ei en syö maasta yhtään mitään, en edes maailman herkullisinta leikattua ruohoa (tai ainakin Miskan mielestä se on) ! Ei en touhota hihnassa menemään joka suuntaan missä joku lehti tai pikkukivi on, vaan pysyy nätisti lenkittäjäni vieressä ja menee siihen suuntaan mihin lenkittäjä haluaa. Noki ei myöskään lähde juoksemaan karkuun tai muuten häsellä, vaan on kiltisti ja tekee toimensa niinkuin pitää ja tulee luokse välittömästi käskystä! No okei kyllähän Miskakin tulee luokse käskystä... jos se sattuu kuuntelemaan :D

Yhteenvetona täytyy tosiaan todeta, että ihan hienostihan tämä ensitapaaminen meni, vaikkakin aluksi pelkäsin että Noksu saa traumoja meidän päällekäyvästä neitokaisesta! Odotan innolla sitä, että pääsemme ulos kentälle näiden kahden hauvan kanssa kokeilemaan jospa koirapaini jatkuisi siellä nätisti.

Seuraavaa bloggailua odotellessa käyppäs katsomassa kuvia menneiltä päiviltä seuraavista osotteista:

http://picasaweb.google.com/miika.kainulainen/LenksallaTaas#

ja NoksuMiksupäivä:

http://picasaweb.google.com/miika.kainulainen/NokiVierailemassaMiskanLuonaEnsimmaistaKertaa?feat=directlink

Miskan tuhoamis saldo (2) :D

2009-09-19T09:54:00.001+03:00

Nonni nyt on sitten neiti tehnyt ensimmäisen tuhonsa :/ . Torstaina oltiinkin melkein koko päivä Miskan kanssa kahdestaan ja energiaa Miskalla riitti! Taas oli kokeiltava kaikenlaista enemmän ja vähemmän kiellettyä :) . Miska tykkää nukkua päivisin parvekkeella olevalla säkkituolilla ja sinnekin se tälläkertaa meni rauhottumaan, tai ainakin niin luulin. No tälläkertaa oli vähän muuta mielessä ja se muu oli lämpömittarin johto. Menin vilkaisemaan mitä Miska touhuaa ja kappas koirahan jäi itse teosta kiinni ja sillon komennettiin. Pistin sitten koiran eriöön makkariin miettimään tekemisiään. Noh hetken päästä ajattelin että nyt se varmaan on hyvä päästää pois niin mitäpä makkarista löytyy, Miska tuhoamassa kännykänlaturiani! Ja taas tuli sanomista :D . Ihan kiva sinäänsä, että lämpömittarin pystyin korjaamaan kun oli vain katkaissut sen keskeltä poikki, mutta kosti vissiin sitten komentamisen sillä, että tuhosi laturin pään korjauskelvottomaksi.

Eilen olimme katsomassa Main isovanhempia ja voi sitä iloa. Siellä on maata ja mantua jolla mennä touhottaa! Niin ja siellä saa herkkuja ja huomiota niin paljon kuin vain haluaa, niin ja nukkua sohvalla :D (niin ihmiset kuin koirat ) Oikea mummolaparatiisi! :P . Taas huomasi kuinka Miska tottuu erittäin nopeasti uusiin ihmisiin ja uusiin paikkoihin. Miskalla ei ollut huolen häivää vaikka se jäikin hetkeksi ihan uusien ihmisten joukkoon sillä aikaa kun kävimme Main kanssa saunassa. Miska otti paikkansa sohvalla ja kävi nukkumaan. Myös autossa kulkeminen on mallikelpoista, mitä nyt silloin tällöin vähän ihmetellään kun pysähdytään tai vauhti hiljenee liikaa. Niin ja eilen tuli komennusta apupenkiltä ja apupenkin jalkatilasta kun ilmeisesti auton tankkaus kesti liian pitkään ja meillä oli kiirus!

Tänään lähdetäänkin vissiin taas mettään touhuamaan energiaa pois Kolan kanssa ja iltapäivästä vieraaksi tulee Roni (n. 13 v collie ) & Anza ja Tiia.

Tässä hieman perustottelevaisuus videota:

id="BLOG_video-f781b1c87181d108" class="BLOG_video_class" width="320" height="266" contentid="f781b1c87181d108"

Keskusteluja äidin kanssa part 1

2009-09-16T22:54:00.000+03:00

Mai: ...toi koira on niin kovapäinen. Se ei ymmärrä pieniä vihjeitä ja kaikki menee jakeluun vasta kantapään kautta.

Äiti: Mai, sä olit pienenä ihan samanlainen...että onnea vaan sullekin! (puhelimesta kuuluu rehevää naurua)

Millainen omistaja, sellainen koira. Mutta kiitti silti rohkaisusta, äiti!:D

Uusi luku kehityskertomukseen.

2009-09-16T20:48:00.000+03:00

Miska kasvaa hurjaa vauhtia. Painoa ja korkeutta on tullut lisää. Koira, joka oli "kalju" meille tullessaan, on saanut lisää näkyviä pilkkuja ja vanhat ovat vahvistuneet ja kasvaneet huimasti.

Tässä muutamana päivänä on harjoiteltu toisten koirien kanssa olemista ja eleiden lukemista. Harjoittelukaverina Kola on ollut mahtava: se ei ole ollut turhan pitkähermoinen, mutta on asettanut rajan kuitenkin liikaa fysiikkaa tai ääntä käyttämättä. Pientä kun ei ihan täydellä teholla voi vielä körmyyttää. Sisäisesti omistaja on heittänyt volttia ja paistatellut voitonparaatissa, kun mukulalle on sanottu kunnolla ja sanominen on mennyt perille.

Lenkkeily on.. noh, välillä mielekästä ja välillä vähän vähemmän mielekästä. Suuressa kaupunkimiljöössä on maalaislapselle paljon virikkeitä, esim. autot, pyöräilijät kiinnostavat SUUNNATTOMASTI! Yleensä ulkoilun todellinen syy tuppaa unohtumaan ilman pientä muistuttelua (omistaja seisoo paikallaan käsi ojossa/hihna tiukalla koiran puuhatessa kaikkea muuta kunnes taas muistetaan, mitä tänne mielenkiintoiselle nurmikolle tultiin oikein tekemään...). Irti ollessaan Miska ei onneksi häviä mihinkään tai mene kovin pitkälle ja tulee kutsusta luokse. Luultavasti se vaan ahnehtii namia, typsyllä on nimittäin todella hyvä ruokahalu. Metsittyminen on herkkua, kun saa juosta vapaana ja syödä multaa, pikkurisuja, sammalta ynnä muita orgaanisia aineita ihan luvan kanssa. Ihan kaikkea ei aina raaski kieltää, kaipa se kantapään kautta oppii:)

Pientä älyjumppaa ja perustottisjuttuja on harjoitella pikkuhiljaa leikin kautta. Eilen tuli mammalle tippa linssiin kun kotiuduin koulusta ja M2 näytti, mitä päivän aikana opittu:

Miika: Istu, maahan, seiso (naksuttaa ja palkkaa)

Miska: istuu, menee maahan ja seisoo kun kerta käsketään (tekee ja syö)

Voi kun mie olin ylpeä:) Naksuttimen ja namin välinen yhteys alkaa hahmottua koiruudelle.

Kasvukuvia

2009-09-14T09:59:00.000+03:00

Tässä olisi sitten kuva nro 2: (vähän parempi pose)

Miska 9vko Säkäkorkeus n. 34cm ja paino 5,8 kg

Ihanaa koiran elämää!

2009-09-13T16:50:00.000+03:00

Nyt on taas vierähtänyt päiviä ja paljon on tapahtunut, mm. tänään oltiin ensimmäisellä metsäreissulla. Reissu meni hienosti ja Miska oli onnellinen metsäkoira. Oltiin muutaman kilometrin päässä Leppävaaran metsikössä Kolan ja Empun kanssa. Miska nautti jälleen kun se sai kulkea vapaana ja tassutella omia teitään. Tällä kertaa Miska kulki hienosti vain muutaman metrin päässä laumasta eikä jäänyt kauas taakse niin kuin futiskentillä. Alkumatkasta aurinko paisteli mukavasti luoden metsään valon ja varjon vaihtelua, kuvausolosuhteet olivat siis mainiot. Puolivälissä matkaa alkoi sataa vettä ja pysähdyimme kuusen alle hetkeksi sen loppumista odottelemaan. Sokerikoirahan tunnetusti kammoaa vesisadetta, koska siinä kastuu ja pieni glukoosi-rakki sulaa, mutta nyt ei ollut vaihtoehtoja. Pakon edessä ja vinkumisen säestyksellä matkaa kuitenkin jatkettiin. Kola olisi halunnut juosta Miskan kanssa polkuja pitkin ees taas, mutta eihän Misukan koordinaatiokyky ja vauhti vielä riitä Kolan tasolle niin vaikeassa maastossa. Loppumatkasta aurinkokin alkoi taas paistaa ja päästyämme metsästä koirat pääsivät leikkimään isolle hiekkakentälle. Kola osaa hienosti leikkiä Miskan tarpeeksi varovasti, mutta se ei tarkoita sitä että leikeistä puuttuisi vauhtia! (http://kilinkolin.blogspot.com löytyy video teamin taidonnäytteestä!)

Muutakin kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta taidan tiivistää viimepäivien tapahtumia. Rinsessamme on muutamana päivänä taas testannut hermojamme huolella. Huonoa käytöstä on ollut ilmassa suhteellisen paljon. Selvää "kokeilempa tätä kun tiedän että näin ei saa tehdä" toimintaa on ollut havaittavissa, sanaa "ei" on tullut viljeltyä ja muutamaan otteeseen eriöönkin jouduttu laittamaan. Myös murraaminen on astunut kuvioihin ja vielä on vähän epäselvää itsekullekin, että miten siihen pitäisi reagoida vai reagoidako ollenkaan. Toisaalta tulee mieleen, että mitäs mitäs, eihän lauman johtajille saa murrata, jumaleisson! Mutta toisaalta olisiko parempi vaan reagoida niin ettei reagoi ollenkaan "siinähän murraat ei liikuta mua ollenkaan" . Tästäkin on kai useampia mielipiteitä. Myös yhden kerran, en tiedä oliko vahinko vai mitä, mutta Miska murratessaan puri minua. Silloin kyllä tuli sanomista ja eriötä! Murraamisen voi vielä ohittaakin ehkä, mutta pureminen samalla vaikkakin vahingossa ei minun mielestäni ole lainkaan sallittua varsinkaan kun kyseessä ei ollut leikkimistilanne. Leikkiessä tietysti pentu saa "purra" siihen asti kunnes sattuu, silloin loppuu myös leikki. Miska oli sylissäni rauhoittumassa (joka toimii lähes aina) , kun riehui vallattomasti hihnassa ulkona ja muutenkin käyttäytyi huonosti. Ilmeisesti Miska ei ollut tyytyväinen sylittämiseen ja murrasi minulle ja siinä sitten komentaessani Miska näykkäisi. Vahinko vai .. en tiedä, mutta eriöön se joutui. Eriöstä päästyään Miska oli kyllä suht nöyrää tyttöä, vaikkakin villakoirien valtaisaan anteeksipyyntelyyn tottuneena Miska tuli luokseni mielestäni turhankin "iloisena". Myös Maikin on saanut tuta murraamisen muutamaan otteeseen, kuten mm. erään kerran kun lenkillä meni mutaa kitusiin kielloista huolimatta. Kaikista setbackeista huolimatta uskon että johtajuutemme alkaa tulla pikkuiselle selväksi

Miska käyttäytynyt myös vallan mainiostikin. Istuminen luonnistuu nykyään todella hienosti. Myös seisomista ja tassun antamista on harjoiteltu. Ja vitsit tuo koira on fiksu sitä halutessaan (tai kun on oikeat namit taskussa ;D ). Välillä se vaan yllättää että vau! Noin pikkanen ja se alkaa oppimaan jo perusjuttuja hienosti! Toisinaan hihnassa kulkeminenkin on mallikelpoista ja miettii vain että milloin tämän koiran kanssa voisi aloittaa tokoilun, agilityn, rauniokoiratoiminnan... ! ;D Sitten Miska tekeekin seuraavassa hetkessä selväksi oman ikänsä/keskittymiskykynsä/havainnointikykynsä. Selvästi huomaa myös sen, että Miska on sulautunut meidän laumaamme. Metsässäkin kun jäin vähän kauemmas räpsimään kuvia kanssakulkijoista Miska heti pois jäämiseni huomattuaan alkoi etsimään minua. Muutenkin Miska suhtautuu mielestäni meihin enemmän rakkaina lauman jäseniniä ja johtajina :P .

Noh siinäpä oli pitkä bloggaus, mutta menkööt. Kuvia en tähän nyt jaksa laittaa mutta niitä näkee taas picasa-galleriasta osoitteesta :

http://picasaweb.google.com/miika.kainulainen/MiskanPaivia?feat=directlink

2009-09-09T18:24:00.001+03:00

Alotettiin nyt sitten uudelleen kuvasarja jos nyt saisi aikaseksi otettua kuvia. Näissä Miska saapi seisoa niin näkee paremmin miten koira kasvaa (ei tullu kauheen hyvä kuva mut ei jaksanu säätää):

Säkäkorkeus n.31cm ja paino n. 4,5kg 8vko 3pv

Miska & Miika ja Kola & Emppu

2009-09-07T18:16:00.000+03:00

Noniin tänään Miska pääsi tutustumaan lähistömme urheilupuistoon. Oltiin Kolan ja Empun kanssa kävelemässä laajalla viheriöalueella. Miska oli taas todella onnellinen kun ei tarvinnut narussa olla vaan sai mennä viilettää vapaana. Kovasti Miska yritti Kolaa saada leikkimään ja kyllähän Kola leikkinyt olisi, mutta kun Miska on vielä niin pieni ja hidas ettei pysy lainkaan perässä ja kun Konkkis haluaisi mennä tuulispään lailla. Tuo alue on mitä mainioin paikka ulkoiluttaa hauvoja. Siellä näkee kauas asti, joten kukaan ei pääse yllättämään. Vaikkakin alueella pelataan paljon mm. futista niin kenttiä on niin paljon, että melkeimpä aina löytyy joku jolla ei ole ketään. Mutta kivaa oli ja Miskakin jaksoi touhuta vaikka kuinka kauan. Nyt väsyttää niin Miskaa että allekirjoittanutta. Katsokaa halutessanne kuvia päivän reissusta osoitteesta:

http://picasaweb.google.fi/miika.kainulainen/MiskaMiikaJaKolaEmppu?feat=directlink

Ensivisiittejä ja hermojen rassaamista.

2009-09-07T08:24:00.000+03:00

Viikonloppu. Tuo levon täyttämä ajanjakso, joka pyhitetään pitkään nukkumiselle, laiskottelulle ja syömiselle. Näin oli ennen, nyt puhaltavat uudet tuulet. Hitaat aamut ovat historiaa, mutta sillä on hyvätkin puolensa: minä aamu-unisista aamu-unisin olen oppinut nousemaan ylös viimeistään seitsemältä, pukeutumaan ääntäkin nopeammin ja roudaamaan pikkukoiran pihapissalle (muutamia takaiskuja on tullut koettua, aina ei vaan kykene toimimaan tarpeeksi nopeasti...). Myös kahvinkeitto ja koiran ruokinta aamukoomassa on tullut tutuksi. Mutta päivääkään en vaihtais pois...

Perjantaina Miika ja Miska suuntasivat autolla kohti Lahtea, minä seurasin rauhallisen Kallion baarikierroksen jälkeen perässä junalla. Vanhempieni luona odotti neljä (vielä) innokasta labradorinnoutajaa ja yksi vielä innokkaampi äiti. Miskaa ihmetytti suuri lauma isoja koiria, mutta tapansa mukaan se rohkastui nopeasti ja oli pian jo osa laumaa. Cara (4 v. narttu) sai pennun nähdessään hepulin ja juoksi yksinään ympyrää pitkin pihaa. Miskan arkuutta ei tosissaan pitkään kestänyt: se komensi vanhempia koiria ja härnäsi leikkimään. Myöhemmin komentaminen sai suuremmat mittasuhteet eivätkä lehmänhermoiset lapukat antaneet kakaralle edes kunnolla kyytiä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Moona (6 v. narttu) komensi Miskaa eniten, mutta Dani (10 v. uros) asetti rajan Pyhän Häntänsä puremiseen. Miska vieraili myös Miikan vanhempien luona Nallen (13 v. uros) valtakunnan rauhaa järkyttämässä. Nallen komennus meni pienellekin jakeluun, liekö syynä paha ääni vai iän tuoma auktoriteetti.

Lauantaina kävimme Mian luona näytillä ja hoitelemassa paperijuttuja. Miskasta ympäröivä tiheä metsikkö oli maailman paras juttu, sinne piti pyrkiä jatkuvasti. Myös komentaminen jatkui ja sai uudet mittasuhteet, mikä vahvisti sen mitä olin epäillytkin: tuo koira on vahvatahtoinen. Mian sanoin: muistakaa johtajuus! (muistamme, sitä ei voi unohtaa, ellei halua ongelmakoiraa ja koiraongelmia...) Tytöstä otettiin myös hienoja poseerauskuvia, asento ja seisominen vaatii vielä vähän hiomista. Iskä-Tuurin kanssa leikkiminen ei vielä ihan onnistunut massiivisen kokoeron takia, mutta katsellaan uudestaan muutaman kuukauden päästä kun mukula saa lisää kokoa ja massaa.

Sunnuntai oli terrorismin riemuvoittoa. Isot koiran olivat totaalisen kypsiä neulahampaiseen häirikköön ja komennusta tuli reippaasti, myös ihmisten taholta. Dani oli lenkillä ollessaan nähnyt toisen pentukoiran ja kääntynyt välittömästi pois päin pennusta!:D Toivottavasti tiukka rajojen asettaminen tuottaa myöhemmin, ja usein toistettuna, tulosta. Nakkirinki odottaa:)

Kaikista kommeluksista huolimatta viikonloppu meni suhteellisen kivuttomasti. Miska hurmasi kaikki reippaudellaan, eikä sitä tarvitse erikseen lähteä sosiaalistamaan, sillä se menee rohkeasti ja iloisesti häntäänsä heiluttaen kaikkien, niin ihmisten kuin eläintenkin, luo. Ja autoilu sujuu edelleen mallikkaasti!

2009-09-02T22:09:00.000+03:00

Tässä kuva 2 kasvusta (hups jäi päivä välistä mut ei anneta vaikuttaa)

Tarmoa ja taistelua!

2009-09-02T16:34:00.001+03:00

Viimeiset kaksi päivää onkin mennytkin vaihtelevasti hyvin ja välillä hieman huonommin. Uusia ihmeellisiä asioita on tullut vastaan ja ihmeteltävää on riittänyt. Nyt kun Miska on selvästi alkanut kotiutumaan ja olemaan yksi laumaa on myös alkanut rajojen kokeileminen. On yritetty tuhota vähän sitä ja tätä, on purtu sieltä sun täältä ja välillä myös omistajankin varpaitakin yms. vaikkei siihen lupaa ole :) . Välillä riehuminen on mennyt yli ja on joutunut komentamaan kunnolla tai pistämään jopa eriöön. Eriö tuntuu olevankin paras "rangaistuskeino" jossa rauhoitutaan ja jopa ymmärretään että näin ei ehkä saakkaan tehdä. Välillä tuntuu siltä, että komennankohan minä nyt vähän liikaa tota hauvaa.

Myös ulkona on vauhtia riittänyt. Kaikki mahdollinen pitää laittaa suuhun siis aivan kaikki kivistä tupakantumppeihin, myös pihlajanmarjat ovat todella pop ! Noh näistä harmillisinta on varmaankin tupakantumppien ja kivien syöminen. Hihnassa kulkemista on harjoiteltu ja se on toiminut vaihtelevasti. Toisinaan Miska kulkee hienosti vierellä ja ymmärtää että hihnan pitäjä päättää mihin mennään, mutta toisinaan on pakko tehdä hirveitä syöksyjä ja riehumisia ja silloin tällöin syöksyistä lennetään muksis maksis. Sitten kun pääsee vapaana juoksemaan niin voi sitä iloa! Sitten mennään kauas ja usein niihin paikkoihin minne ei saisi mennä. Tässä on mukava ja rauhallinen piha-alue jossa on mukava Miskaa ulkoiluttaa, mutta valitettavasti se on pääosin koirilta kiellettyä aluetta ja sinne ei ihan hirveästi Miskaa viitsi päästää, kuten ei myös toisten pihoihin. Miskan mielestä kaikki puskan alustat ja kuusien juurikot ovat erittäin mielenkiintoisia ja ihania paikkoja! Tästä hauvasta tulisi varmaan mainio rauniokoira. Mitkään ahtaat tai pienet paikat eivät pelota lainkaan! Sängyn alle on ihana mennä eikä siinä kaikki, siellä pitää kivuta kitarakotelon tai sängynaluslaatikon päälle vielä! Ahdasta IHANAA!

Eilen Miska tapasi ensimmäistä kertaa Kolan eli n 2 1/2 vuotiaan Espanjanvesikoiran. Tapaaminen meni vallan hienosti, vaikkakin alkoikin hieman surkuhupaisasti. Pääsimme juuri pihalle ja minä (Miika) kuljin edellä yksin ja Mai Miskan kanssa perällä. Miska ei vielä nähnyt Kolaa mutta Kola näki minut ja innostuneena alkoi haukkumaan minulle! Tästäkös Miska säikähti ja ryntäsi suoraan takaisin kohti ovea ja teki ison loikan ovea kohti, joka valitettavasti oli ehtinyt mennä jo kiinni. PAM! kolahti Miska oven lasia päin ja tietysti säikähti tapahtunutta. Miska ei tainnut tajuta että ovessa oli alhaalla lasi. Noh Mai otti Miskan syliin ja rauhoittelimme sitä hetken, kunnes kaikki oli jälleen hyvin ja Miska pääsi moikkaamaan hieman pelottavaa Kolaa. Kola ei juurikaan reagoinut Miskaan mitenkään, vähän harmitti kun se roikkui perässä ja koski Kolan pyllyyn. Muuten tapaaminen meni hienosti. Miska yritti leikittää Kolaa ja Kola ihmetteli et mitä hittoa me tässä seistään eikä tehä mitään järkevää.

Tänään ja eilen opiskeltiin yksin olemista ja hyvinhän se meni. Eilen Miska nukkui suurimman osan ajasta yksin oltuaan (hurjat 50min) ja tänään vähän vinkui kun jäi yksin hereillä ollessaan ja taisi sitten käydä nukkumaan (15min). Nyt prinsessamme nukkuu taas omassa pedissään ja on onnellinen, tai ainakin toivon niin!

2009-08-31T18:19:00.001+03:00

Noniin tästä alkaa kuvasarja missä yritän ottaa suht samallaisia kuvia samassa paikassa joka päivä noin vuoden ajan, niin näemme kuinka Miska kasvaa.

Tässä on kuva nro 1.

Miska 7vko 1pvä

Second day!

2009-08-31T15:07:00.000+03:00

Uusi päivä, uudet kujeet kirjaimellisesti. Tänään Miska oppi tai ainakin yritti oppia uusia asioita, kuten luokse tulemista ja sanan ei merkitystä :) . Luokse tulemista harjoiteltiin useaan otteeseen pienissä erissä pihalla sekä sisällä. Pihalla Miskalla riittää intoa kun ilmapallolla, joten mielenkiintoa opiskeluunkin on huomattavasti enemmän. Nimeäänsä Miska ei vielä aivan tunnista, mutta luokse tulemisen idean kyllä on ymmärtänyt, vaikkakin silloin tällöin pitää tehdä kunniakierroksia kuusien ympärillä tai muuta vastaavaa. Voi sitä iloa ja vauhtia millä Miska luokse juoksee varsinkin jos sattuu olemaan namupaloja tarjolla :P .

Sana ei on vielä hieman epäselvä ja se tietysti ymmärrätteköön onhan Miska vasta 7vko ja 1pv. Kauheasti pitää kokeilla kaikkea mahdollista! Pitää koluta kengännauhoja, maistella maantiesoraa, puraista pensaiden lehtiä ja tunkea kuonoon tupakantumppeja yms. Sitten kun asia kielletään se pitää kokeilla uudestaan ,uudestaan ja uudestaan kunnes, joko ymmärtää jättää asian sikseen tai huomaa siirtyneensä pois asian luota :) . No mutta tämäkin on tietysti aivan luontaista pennulle. Kaikkea pitää kokeilla ja maistaa ja rajoja pitää hakea, näinhän se menee.

Mutta yksi asia mistä Miskassa voi olla hyvin ylpeä on se, että hän on alkanut ymmärtämään että kakat ja pissat tehdään pihalle, kunhan vaan Miika/Mai osaa viedä Misukan ajoissa sinne. Tänään ei ole tarvinnut kuin vain yhden kerran pissata sisälle. JES!

Tässä hieman päivän otoksia:

Tässä mm. kokeiltiin taas rajoja :D ja opeteltiin sanaa ei.

Ja hyökittiin kameran kimppuun! :D

Myös nukuttiin paljon tänään.

2009-08-30T16:39:00.000+03:00

Vielä lisää muutama poseerauskuva. Ei kyllä ihan vielä osata asettaa koiraa oikeaan asentoon mutta yritystä riitti, kunnes Miska väsyi ja meni takaisin nukkumaan.

Sitten alkoikin väsyttämään ja oli aika nukkua.

Huomenna taas sitten lisää bloggailuja!

Kuvia Miskan ensimmäisestä päivästä kotona.

2009-08-30T15:56:00.001+03:00

Ruoka maistui, ainakin vähäsen.

Ja niin alkoi myös tuhoaminen. Onneksi tuli varauduttua siihen teippaamalla kaikki johdot ja piilottamalla kaikki muu "pureskeltavat" turvaan.

Jänö oli menestys, kuten myös Kolan ja Empun lahjoittama peti. Miska keksi myös heti, että pedin päällystä on erittäin mukava repiä.

Miska: "First day of my new life! "

2009-08-30T14:38:00.000+03:00

Hei!

Minä olen Ottopojan Ajatus eli tuttujen kesken Miska. Olen ruskeapilkullinen dalmatian koira, kuten kuvasta näkyy. Miehisestä nimestäni huolimatta olen tyttö, emäntäni kekkasi sen Muumien Vaarallisesta juhannuksesta. Tänään saavuin uuteen kotiini uusien tyyppien kanssa, joista ei ihan vielä ota selvää, mutta luultavasti niistä tulee myöhemmin osa minun laumaani. Tästä alkaa siis minun hieman aikaisempaa itsenäisempi koiranelämäni, tervetuloa seuraamaan edesottamuksiani tämän blogin kautta!