Arkea ja laatuaikaa.

Kevät tekee selkeästi tuloaan, Miskalla on vauhti päällä ja omistajatkin ovat venyttäneet tehokkuutensa maksimaaliseelle tasolle. Allekirjoittanut ainakin ravaa yliopiston, lenkkipolun, kodin, kokousten, metsän ja keskiviikkoisin myös agility-treenien välillä tukka putkella. Mutta ei anneta sen haitata, ei tarvitse sitten vanhainkodissa valehdella eläneensä aktiivista elämää.

Miikan ollessa töissä minä ja Miska olemme viettäneet laatuaikaa keskenämme. Laatuaikamme koostuu tosin nukkumisesta, metsälenkkeilystä ja pienimuotoisesta treenailusta. Ainoa vähän vakavammin otettava juttu on tuo agility, jossa Miska pääasiassa totuttelee (vieläkin) siihen, että joskus on vaan oltava rauhallisesti ja odotettava paikoillaan. Kun homma toimii, käyn palkkaamassa sitä namilla ja puuhaan koiran kanssa perusjuttuja kuten kontaktin ottamista, istu-maahan-seiso-mantraa sekä seuraamista. Sitten katoan taas kentän toiselle puolelle seisomaan ja seuraamaan kokeneempien treenejä. Hauska huomata, kuinka pelkällä sivusta seuraamisella oppii todella paljon. Jos aikaa jää, niin Misse saa tehdä jotain pientä ihan alaankin kuuluvaa, viimeksi se meni putkesta eikä omistajan tarvinut enää kyykkiä pukamat pitkällä itse siellä putkessa. Päinvastoin, mietin, mitä tästä oikein tulee, jos Miska pitää tulevaisuudessa saman vauhdin päällä tehdessään kunnon rataa... Enhän mä pysy sen perässä lainkaan!

Misse on vieläkin aika rimppakinttu ja muutenkin pienehkö. Toivon että se saisi vielä vähän lisää korkeutta ja massaa, sitten se olisi jo ihan koiran kokoinenkin.