Koira-raato olkkarissa.

Eilinen oli rankka päivä niin meille kuin Miskallekin. Harjottelun kohteena oli hihnassa kulkeminen muuallakin kuin lyhyellä pissareissulla. Ensin Miska leikki siperian huskya niin, etteivät etutassut osuneet maahan, kunnes huonon hengenkulun ja ahdistavan kaulapannan välinen yhteys alkoi valjeta pienessä koiran mielessä. Lähdimme alun perin etsimään metsää, jossa koiraa olisi voinut pitää vapaana, mutta päädyimmekin Villa Elfvikiin ja Laajalahden luonnonsuojelualueelle. Suosittelen lämpimästi, vaikkei koiraa voikaan pitää irti, alue on tosissaan tutustumisen arvoinen! Misulle luontopolulla oli paaaaljon virikkeitä, elukoita, kaislikkoa, lintutorni, meri... ja kaiken tämän lisäksi kesken lenkin alkoi sataa! Uik uik uik viu viu viu viu väy väy väy! Ja muutama kirosana, sokerikoira sulaa sateessa.

Pienistä takaiskuista huolimatta matka jatkui kotia kohti, pettämätön suuntavaisto petti tosin taas. "Joojoo, kyllä tää on se nopein reitti, mennään vaan eteen päin!" niinpä niin. Käpyttelimme kävelytietä Turunväylän viereessä välillä jopa autojen vilistäessä aivan vieressä. Ja miten reagoi pieni pilkullinen koirani? "Ai onks tässä jotain erikoistakin? Nuuskinpa vähän tätä reunaa, ei mua noi autot haittaa..." . Tätä koiraa ei oikeasti hetkauta mikään muu kuin Mattomurhaaja ja linnut.

Kotiin päästyämme lattialle heittäytyi nälkäinen koiranraato. Murua rinnan alle ja unille. Miska nukkui koomaunta monta tuntia. Myös huoltotiimi oli väsynyt.

Ruoan vaihto oli selkeästi hyvä idea, jatkuva kuopsuttelu ja korvien töhnääntyminen on vähentynyt reippaasti. Myös myöhäisiltaruoka jätettiin pois kun aamuruoka ei meinannut maistua enää millään. Mutten typsyn ruokahalu on labradorinnoutajan luokkaa, kaikki menee ja mahaan mahtuu kuinka paljon vaan!

Miska + Noki = koirapainia!

Noniin, tämä päivä on taas mennyt koirapainin merkeissä kun vieraanamme on taas ollut tuo mustaapuhuva minioluttynnyri Noki. Melkein 3 tuntia lähes putkeen pikkurakit painivat ja nyhjäsivät, mitä nyt silloin tällöin kävivät juomassa taikka hetken lepäämässä. Pakko muuten huomioida tälläkertaa Miskaltakin meni muutamaan otteeseen hermot :) . Tultiin pihalta lenkiltä ja yleensä sen jälkeen Miskalla on lepohetki, mutta Noki halusikin painia, mutta Miska tiuskasikin Nokille "Mees muualle! Mä lepäään nyt! " ja saikin hetken olla rauhassa.

No nyt ovatkin nukkuneet sitten vaihtelevasti pari tuntia, että semmosta. Mahtavasti ne tulee toimeen ja helppohan niitä on hoitaa, ainakin siihen asti kunnes pitää pihalle mennä. Kokeilin jälleen tänään kerran yhteislenkkiä ja no eihän siitä mitään tullut! Noki kyllä hienosti osasi tehdä tarpeensa pihalle kunhan sen päästin rauhaan Miskan painostuksesta, mutta Miska olisi vaan halunnut leikkiä leikkiä leikkiä ja leikkiä ja kakit ja pisut unohtu taas täysin. Sitten kimppuumme hyökkäsikin ah niin julma ja pelottava maton tamppaaja ja siitäkös Miskalla meni pasmat sekasin. Hirveä uikuttaminen ja vetäminen narussa "NYT POIS SE TAP... TAP ... TAPPAA MEIDÄT! ". Siinä vaiheessa Miska ei myöskään kuule mitään muuta kun mattomurhaajan tamppauksen äänet :D , joten täytyi siis siirtyä hieman kauemmas rauhoittumaan.

Noh tässä nyt hieman videopätkää minkälaista koirapainia täälä on harrastettu. Btw. se on pääosin Noki joka uikuttaa kun on niin kivaa!

Miska 11vkoa

Paino: n.9 kg
Säkäkorkeus: n.38 cm

Miska (Miksu) ja Noki (Noksu) ne yhteen pannaan...

Kuten otsikosta jotkut arvaa niin Miskalla oli eilen seuranaan Noki eli Empun uusi 8vko esp.vesikoirauros. Ja kuinka menikään tämä iltapäivä, no ihan hyvinhän se meni, mitä nyt Miska kiusasi hieman hämmennyksissä olevaa Nokia ja yritti alistaa sitä jatkuvasti. Aluksi oli pakko suojella Nokia Miskalta ja ehkä hieman tylysti komentaa Miskaa pois, koska näytti selvästi siltä ettei Noki tykännyt lainkaan Miskan rajuista leikeistä. Totutusti kun Miskalta kiellettiin joku niin sitä oli pakko yrittää viimeiseen asti, kunnes pikku prinsessamme oli pakko laittaa eriöön rauhoittumaan. No olisihan se ollut hienoa jos Miska olisi rauhoittunut, mutta kun Noksu oli niiiin ihana niin rauhoittumisestakaan ei oikein tullut mitään. Onneksi noin 1½h taistelun ja usean komentamisen jälkeen molemmat hauvat olivat niin väsyneitä, että nukahtivat omille paikoilleen ja minä pääsin tekemään ruokaa. Sain kuin sainkin syötyä rauhassa ennen kuin pikkurakit heräsivät ja koirapaini jatkui! Tässävaiheessa Noki oli selvästi jo rauhoittunut ja "kotoutunut" painikin hetken minun kanssa kunnes Miska heräsi ja aloitti Noen härnäämisen. Tälläkertaa Noki ei enään hämmentynyt Miskan päällepainamisesta vaan alkoi komentamaan Miskaa (JES!) ja lähti leikkiin mukaan! Hienostihan nuo leikkivätkin tovin ajan kunnes leikki alkoi taas mennä hieman yli ja tuomarin oli puututtava peliin.

Niin kävimmehän me myös porukalla lenkillä... TASAN YHDEN KERRAN! :) . Herrajestas sitä säätämistä! Miska pyrkii kokoajan painamaan Noen päälle ja ei keskity lainkaan oleelliseen. Jäi siltä kerralta pissakakka tekemättä Miskalta, joten seuraavaksi mentiikin ensin Noen kanssa ulkoilemaan ja sitten Miskan. Mitäpä Noki pihalla? No mitäpä se! Ei en syö maasta yhtään mitään, en edes maailman herkullisinta leikattua ruohoa (tai ainakin Miskan mielestä se on) ! Ei en touhota hihnassa menemään joka suuntaan missä joku lehti tai pikkukivi on, vaan pysyy nätisti lenkittäjäni vieressä ja menee siihen suuntaan mihin lenkittäjä haluaa. Noki ei myöskään lähde juoksemaan karkuun tai muuten häsellä, vaan on kiltisti ja tekee toimensa niinkuin pitää ja tulee luokse välittömästi käskystä! No okei kyllähän Miskakin tulee luokse käskystä... jos se sattuu kuuntelemaan :D

Yhteenvetona täytyy tosiaan todeta, että ihan hienostihan tämä ensitapaaminen meni, vaikkakin aluksi pelkäsin että Noksu saa traumoja meidän päällekäyvästä neitokaisesta! Odotan innolla sitä, että pääsemme ulos kentälle näiden kahden hauvan kanssa kokeilemaan jospa koirapaini jatkuisi siellä nätisti.

Seuraavaa bloggailua odotellessa käyppäs katsomassa kuvia menneiltä päiviltä seuraavista osotteista:

http://picasaweb.google.com/miika.kainulainen/LenksallaTaas#

ja NoksuMiksupäivä:

http://picasaweb.google.com/miika.kainulainen/NokiVierailemassaMiskanLuonaEnsimmaistaKertaa?feat=directlink

Miskan tuhoamis saldo (2) :D

Nonni nyt on sitten neiti tehnyt ensimmäisen tuhonsa :/ . Torstaina oltiinkin melkein koko päivä Miskan kanssa kahdestaan ja energiaa Miskalla riitti! Taas oli kokeiltava kaikenlaista enemmän ja vähemmän kiellettyä :) . Miska tykkää nukkua päivisin parvekkeella olevalla säkkituolilla ja sinnekin se tälläkertaa meni rauhottumaan, tai ainakin niin luulin. No tälläkertaa oli vähän muuta mielessä ja se muu oli lämpömittarin johto. Menin vilkaisemaan mitä Miska touhuaa ja kappas koirahan jäi itse teosta kiinni ja sillon komennettiin. Pistin sitten koiran eriöön makkariin miettimään tekemisiään. Noh hetken päästä ajattelin että nyt se varmaan on hyvä päästää pois niin mitäpä makkarista löytyy, Miska tuhoamassa kännykänlaturiani! Ja taas tuli sanomista :D . Ihan kiva sinäänsä, että lämpömittarin pystyin korjaamaan kun oli vain katkaissut sen keskeltä poikki, mutta kosti vissiin sitten komentamisen sillä, että tuhosi laturin pään korjauskelvottomaksi.

Eilen olimme katsomassa Main isovanhempia ja voi sitä iloa. Siellä on maata ja mantua jolla mennä touhottaa! Niin ja siellä saa herkkuja ja huomiota niin paljon kuin vain haluaa, niin ja nukkua sohvalla :D (niin ihmiset kuin koirat ) Oikea mummolaparatiisi! :P . Taas huomasi kuinka Miska tottuu erittäin nopeasti uusiin ihmisiin ja uusiin paikkoihin. Miskalla ei ollut huolen häivää vaikka se jäikin hetkeksi ihan uusien ihmisten joukkoon sillä aikaa kun kävimme Main kanssa saunassa. Miska otti paikkansa sohvalla ja kävi nukkumaan. Myös autossa kulkeminen on mallikelpoista, mitä nyt silloin tällöin vähän ihmetellään kun pysähdytään tai vauhti hiljenee liikaa. Niin ja eilen tuli komennusta apupenkiltä ja apupenkin jalkatilasta kun ilmeisesti auton tankkaus kesti liian pitkään ja meillä oli kiirus!

Tänään lähdetäänkin vissiin taas mettään touhuamaan energiaa pois Kolan kanssa ja iltapäivästä vieraaksi tulee Roni (n. 13 v collie ) & Anza ja Tiia.

Tässä hieman perustottelevaisuus videota:

Keskusteluja äidin kanssa part 1

Mai: ...toi koira on niin kovapäinen. Se ei ymmärrä pieniä vihjeitä ja kaikki menee jakeluun vasta kantapään kautta.

Äiti: Mai, sä olit pienenä ihan samanlainen...että onnea vaan sullekin! (puhelimesta kuuluu rehevää naurua)

Millainen omistaja, sellainen koira. Mutta kiitti silti rohkaisusta, äiti!:D 

Uusi luku kehityskertomukseen.

Miska kasvaa hurjaa vauhtia. Painoa ja korkeutta on tullut lisää. Koira, joka oli "kalju" meille tullessaan, on saanut lisää näkyviä pilkkuja ja vanhat ovat vahvistuneet ja kasvaneet huimasti.

Tässä muutamana päivänä on harjoiteltu toisten koirien kanssa olemista ja eleiden lukemista. Harjoittelukaverina Kola on ollut mahtava: se ei ole ollut turhan pitkähermoinen, mutta on asettanut rajan kuitenkin liikaa fysiikkaa tai ääntä käyttämättä. Pientä kun ei ihan täydellä teholla voi vielä körmyyttää. Sisäisesti omistaja on heittänyt volttia ja paistatellut voitonparaatissa, kun mukulalle on sanottu kunnolla ja sanominen on mennyt perille. 

Lenkkeily on.. noh, välillä mielekästä ja välillä vähän vähemmän mielekästä. Suuressa kaupunkimiljöössä on maalaislapselle paljon virikkeitä, esim. autot, pyöräilijät kiinnostavat SUUNNATTOMASTI! Yleensä ulkoilun todellinen syy tuppaa unohtumaan ilman pientä muistuttelua (omistaja seisoo paikallaan käsi ojossa/hihna tiukalla koiran puuhatessa kaikkea muuta kunnes taas muistetaan, mitä tänne mielenkiintoiselle nurmikolle tultiin oikein tekemään...). Irti ollessaan Miska ei onneksi häviä mihinkään tai mene kovin pitkälle ja tulee kutsusta luokse. Luultavasti se vaan ahnehtii namia, typsyllä on nimittäin todella hyvä ruokahalu. Metsittyminen on herkkua, kun saa juosta vapaana ja syödä multaa, pikkurisuja, sammalta ynnä muita orgaanisia aineita ihan luvan kanssa. Ihan kaikkea ei aina raaski kieltää, kaipa se kantapään kautta oppii:)

Pientä älyjumppaa ja perustottisjuttuja on harjoitella pikkuhiljaa leikin kautta. Eilen tuli mammalle tippa linssiin kun kotiuduin koulusta ja M2 näytti, mitä päivän aikana opittu:

Miika: Istu, maahan, seiso (naksuttaa ja palkkaa)

Miska: istuu, menee maahan ja seisoo kun kerta käsketään (tekee ja syö)

Voi kun mie olin ylpeä:) Naksuttimen ja namin välinen yhteys alkaa hahmottua koiruudelle.

Kasvukuvia

Tässä olisi sitten kuva nro 2: (vähän parempi pose)

Miska 9vko Säkäkorkeus n. 34cm ja paino 5,8 kg

Ihanaa koiran elämää!

Nyt on taas vierähtänyt päiviä ja paljon on tapahtunut, mm. tänään oltiin ensimmäisellä metsäreissulla. Reissu meni hienosti ja Miska oli onnellinen metsäkoira. Oltiin muutaman kilometrin päässä Leppävaaran metsikössä Kolan ja Empun kanssa. Miska nautti jälleen kun se sai kulkea vapaana ja tassutella omia teitään. Tällä kertaa Miska kulki hienosti vain muutaman metrin päässä laumasta eikä jäänyt kauas taakse niin kuin futiskentillä. Alkumatkasta aurinko paisteli mukavasti luoden metsään valon ja varjon vaihtelua, kuvausolosuhteet olivat siis  mainiot. Puolivälissä matkaa alkoi sataa vettä ja pysähdyimme kuusen alle hetkeksi sen loppumista odottelemaan. Sokerikoirahan tunnetusti kammoaa vesisadetta, koska siinä kastuu ja pieni glukoosi-rakki sulaa, mutta nyt ei ollut vaihtoehtoja. Pakon edessä ja vinkumisen säestyksellä matkaa kuitenkin jatkettiin. Kola olisi halunnut juosta Miskan kanssa polkuja pitkin ees taas, mutta eihän Misukan koordinaatiokyky ja vauhti vielä riitä  Kolan tasolle niin vaikeassa maastossa.  Loppumatkasta aurinkokin alkoi taas paistaa ja päästyämme metsästä koirat pääsivät leikkimään isolle hiekkakentälle. Kola osaa hienosti leikkiä Miskan tarpeeksi varovasti, mutta se ei tarkoita sitä että leikeistä puuttuisi vauhtia! (http://kilinkolin.blogspot.com löytyy video teamin taidonnäytteestä!)

Muutakin kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta taidan tiivistää viimepäivien tapahtumia. Rinsessamme on muutamana päivänä taas testannut hermojamme huolella. Huonoa käytöstä on ollut ilmassa suhteellisen paljon. Selvää "kokeilempa tätä kun tiedän että näin ei saa tehdä" toimintaa on ollut havaittavissa, sanaa "ei" on tullut viljeltyä ja muutamaan otteeseen eriöönkin jouduttu laittamaan. Myös murraaminen on astunut kuvioihin ja vielä on vähän epäselvää itsekullekin, että miten siihen pitäisi reagoida vai reagoidako ollenkaan. Toisaalta tulee mieleen, että mitäs mitäs, eihän lauman johtajille saa murrata, jumaleisson! Mutta toisaalta olisiko parempi vaan reagoida niin ettei reagoi ollenkaan "siinähän murraat ei liikuta mua ollenkaan" . Tästäkin on kai useampia mielipiteitä. Myös yhden kerran, en tiedä oliko vahinko vai mitä, mutta Miska murratessaan puri minua. Silloin kyllä tuli sanomista ja eriötä! Murraamisen voi vielä ohittaakin ehkä, mutta pureminen samalla vaikkakin vahingossa ei minun mielestäni ole lainkaan sallittua varsinkaan kun kyseessä ei ollut leikkimistilanne. Leikkiessä tietysti pentu saa "purra" siihen asti kunnes sattuu, silloin loppuu myös leikki.  Miska oli sylissäni rauhoittumassa (joka toimii lähes aina) , kun riehui vallattomasti hihnassa ulkona ja muutenkin käyttäytyi huonosti. Ilmeisesti Miska ei ollut tyytyväinen sylittämiseen ja murrasi minulle ja siinä sitten komentaessani Miska näykkäisi. Vahinko vai .. en tiedä, mutta eriöön se joutui. Eriöstä päästyään Miska oli kyllä suht nöyrää tyttöä, vaikkakin villakoirien valtaisaan anteeksipyyntelyyn tottuneena Miska tuli luokseni mielestäni turhankin "iloisena". Myös Maikin on saanut tuta murraamisen muutamaan otteeseen, kuten mm. erään kerran kun lenkillä meni mutaa kitusiin kielloista huolimatta. Kaikista setbackeista huolimatta uskon että johtajuutemme alkaa tulla pikkuiselle selväksi

Miska käyttäytynyt myös vallan mainiostikin. Istuminen luonnistuu nykyään todella hienosti. Myös seisomista ja tassun antamista on harjoiteltu. Ja vitsit tuo koira on fiksu sitä halutessaan (tai kun on oikeat namit taskussa ;D ). Välillä se vaan yllättää että vau! Noin pikkanen ja se alkaa oppimaan jo perusjuttuja hienosti!  Toisinaan hihnassa kulkeminenkin on mallikelpoista ja miettii vain että milloin tämän koiran kanssa voisi aloittaa tokoilun, agilityn, rauniokoiratoiminnan... ! ;D  Sitten Miska tekeekin seuraavassa hetkessä selväksi oman ikänsä/keskittymiskykynsä/havainnointikykynsä. Selvästi huomaa myös sen, että Miska on sulautunut meidän laumaamme. Metsässäkin kun jäin vähän kauemmas räpsimään kuvia kanssakulkijoista Miska heti pois jäämiseni huomattuaan alkoi etsimään minua. Muutenkin Miska suhtautuu mielestäni meihin enemmän rakkaina lauman jäseniniä ja johtajina :P .  

Noh siinäpä oli pitkä bloggaus, mutta menkööt. Kuvia en tähän nyt jaksa laittaa mutta niitä näkee taas picasa-galleriasta osoitteesta :

http://picasaweb.google.com/miika.kainulainen/MiskanPaivia?feat=directlink

Alotettiin nyt sitten uudelleen kuvasarja jos nyt saisi aikaseksi otettua kuvia. Näissä Miska saapi seisoa niin näkee paremmin miten koira kasvaa (ei tullu kauheen hyvä kuva mut ei jaksanu säätää):

Säkäkorkeus n.31cm ja paino n. 4,5kg 8vko 3pv 

Miska & Miika ja Kola & Emppu

Noniin tänään Miska pääsi tutustumaan lähistömme urheilupuistoon. Oltiin Kolan ja Empun kanssa kävelemässä laajalla viheriöalueella. Miska oli taas todella onnellinen kun ei tarvinnut narussa olla vaan sai mennä viilettää vapaana. Kovasti Miska yritti Kolaa saada leikkimään ja kyllähän Kola leikkinyt olisi, mutta kun Miska on vielä niin pieni ja hidas ettei pysy lainkaan perässä ja kun Konkkis haluaisi mennä tuulispään lailla. Tuo alue on mitä mainioin paikka ulkoiluttaa hauvoja. Siellä näkee kauas asti, joten kukaan ei pääse yllättämään. Vaikkakin alueella pelataan paljon mm. futista niin kenttiä on niin paljon, että melkeimpä aina löytyy joku jolla ei ole ketään. Mutta kivaa oli ja Miskakin jaksoi touhuta vaikka kuinka kauan. Nyt väsyttää niin Miskaa että allekirjoittanutta. Katsokaa halutessanne kuvia päivän reissusta osoitteesta:

http://picasaweb.google.fi/miika.kainulainen/MiskaMiikaJaKolaEmppu?feat=directlink

Ensivisiittejä ja hermojen rassaamista.

Viikonloppu. Tuo levon täyttämä ajanjakso, joka pyhitetään pitkään nukkumiselle, laiskottelulle ja syömiselle. Näin oli ennen, nyt puhaltavat uudet tuulet. Hitaat aamut ovat historiaa, mutta sillä on hyvätkin puolensa: minä aamu-unisista aamu-unisin olen oppinut nousemaan ylös viimeistään seitsemältä, pukeutumaan ääntäkin nopeammin ja roudaamaan pikkukoiran pihapissalle (muutamia takaiskuja on tullut koettua, aina ei vaan kykene toimimaan tarpeeksi nopeasti...). Myös kahvinkeitto ja koiran ruokinta aamukoomassa on tullut tutuksi. Mutta päivääkään en vaihtais pois...

Perjantaina Miika ja Miska suuntasivat autolla kohti Lahtea, minä seurasin rauhallisen Kallion baarikierroksen jälkeen perässä junalla. Vanhempieni luona odotti neljä (vielä) innokasta labradorinnoutajaa ja yksi vielä innokkaampi äiti. Miskaa ihmetytti suuri lauma isoja koiria, mutta tapansa mukaan se rohkastui nopeasti ja oli pian jo osa laumaa. Cara (4 v. narttu) sai pennun nähdessään hepulin ja juoksi yksinään ympyrää pitkin pihaa. Miskan arkuutta ei tosissaan pitkään kestänyt: se komensi vanhempia koiria ja härnäsi leikkimään. Myöhemmin komentaminen sai suuremmat mittasuhteet eivätkä lehmänhermoiset lapukat antaneet kakaralle edes kunnolla kyytiä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Moona (6 v. narttu) komensi Miskaa eniten, mutta Dani (10 v. uros) asetti rajan Pyhän Häntänsä puremiseen. Miska vieraili myös Miikan vanhempien luona Nallen (13 v. uros) valtakunnan rauhaa järkyttämässä. Nallen komennus meni pienellekin jakeluun, liekö syynä paha ääni vai iän tuoma auktoriteetti.

Lauantaina kävimme Mian luona näytillä ja hoitelemassa paperijuttuja. Miskasta ympäröivä tiheä metsikkö oli maailman paras juttu, sinne piti pyrkiä jatkuvasti. Myös komentaminen jatkui ja sai uudet mittasuhteet, mikä vahvisti sen mitä olin epäillytkin: tuo koira on vahvatahtoinen. Mian sanoin: muistakaa johtajuus! (muistamme, sitä ei voi unohtaa, ellei halua ongelmakoiraa ja koiraongelmia...) Tytöstä otettiin myös hienoja poseerauskuvia, asento ja seisominen vaatii vielä vähän hiomista. Iskä-Tuurin kanssa leikkiminen ei vielä ihan onnistunut massiivisen kokoeron takia, mutta katsellaan uudestaan muutaman kuukauden päästä kun mukula saa lisää kokoa ja massaa.

Sunnuntai oli terrorismin riemuvoittoa. Isot koiran olivat totaalisen kypsiä neulahampaiseen häirikköön ja komennusta tuli reippaasti, myös ihmisten taholta. Dani oli lenkillä ollessaan nähnyt toisen pentukoiran ja kääntynyt välittömästi pois päin pennusta!:D Toivottavasti tiukka rajojen asettaminen tuottaa myöhemmin, ja usein toistettuna, tulosta. Nakkirinki odottaa:)

Kaikista kommeluksista huolimatta viikonloppu meni suhteellisen kivuttomasti. Miska hurmasi kaikki reippaudellaan, eikä sitä tarvitse erikseen lähteä sosiaalistamaan, sillä se menee rohkeasti ja iloisesti häntäänsä heiluttaen kaikkien, niin ihmisten kuin eläintenkin, luo. Ja autoilu sujuu edelleen mallikkaasti!  

Tässä kuva 2 kasvusta (hups jäi päivä välistä mut ei anneta vaikuttaa)

Tarmoa ja taistelua!

Viimeiset kaksi päivää onkin mennytkin vaihtelevasti hyvin ja välillä hieman huonommin. Uusia ihmeellisiä asioita on tullut vastaan ja ihmeteltävää on riittänyt. Nyt kun Miska on selvästi alkanut kotiutumaan ja olemaan yksi laumaa on myös alkanut rajojen kokeileminen. On yritetty tuhota vähän sitä ja tätä, on purtu sieltä sun täältä ja välillä myös omistajankin varpaitakin yms. vaikkei siihen lupaa ole :) . Välillä riehuminen on mennyt yli ja on joutunut komentamaan kunnolla tai pistämään jopa eriöön. Eriö tuntuu olevankin paras "rangaistuskeino" jossa rauhoitutaan ja jopa ymmärretään että näin ei ehkä saakkaan tehdä. Välillä tuntuu siltä, että komennankohan minä nyt vähän liikaa tota hauvaa.

Myös ulkona on vauhtia riittänyt. Kaikki mahdollinen pitää laittaa suuhun siis aivan kaikki kivistä tupakantumppeihin, myös pihlajanmarjat ovat todella pop ! Noh näistä harmillisinta on varmaankin tupakantumppien ja kivien syöminen.  Hihnassa kulkemista on harjoiteltu ja se on toiminut vaihtelevasti. Toisinaan Miska kulkee hienosti vierellä ja ymmärtää että hihnan pitäjä päättää mihin mennään, mutta toisinaan on pakko tehdä hirveitä syöksyjä ja riehumisia ja silloin tällöin syöksyistä lennetään muksis maksis. Sitten kun pääsee vapaana juoksemaan niin voi sitä iloa! Sitten mennään kauas ja usein niihin paikkoihin minne ei saisi mennä. Tässä on mukava ja rauhallinen piha-alue jossa on mukava Miskaa ulkoiluttaa, mutta valitettavasti se on pääosin koirilta kiellettyä aluetta ja sinne ei ihan hirveästi Miskaa viitsi päästää, kuten ei myös toisten pihoihin. Miskan mielestä kaikki puskan alustat ja kuusien juurikot ovat erittäin mielenkiintoisia ja ihania paikkoja!  Tästä hauvasta tulisi varmaan mainio rauniokoira. Mitkään ahtaat tai pienet paikat eivät pelota lainkaan! Sängyn alle on ihana mennä eikä siinä kaikki, siellä pitää kivuta kitarakotelon tai sängynaluslaatikon päälle vielä! Ahdasta IHANAA! 

Eilen Miska tapasi ensimmäistä kertaa Kolan eli n 2 1/2 vuotiaan Espanjanvesikoiran. Tapaaminen meni vallan hienosti, vaikkakin alkoikin hieman surkuhupaisasti. Pääsimme juuri pihalle ja minä (Miika) kuljin edellä yksin ja Mai Miskan kanssa perällä. Miska ei vielä nähnyt Kolaa mutta Kola näki minut ja innostuneena alkoi haukkumaan minulle! Tästäkös Miska säikähti ja ryntäsi suoraan takaisin kohti ovea ja teki ison loikan ovea kohti, joka valitettavasti oli ehtinyt mennä jo kiinni. PAM! kolahti Miska oven lasia päin ja tietysti säikähti tapahtunutta. Miska ei tainnut tajuta että ovessa oli alhaalla lasi. Noh Mai otti Miskan syliin ja rauhoittelimme sitä hetken, kunnes kaikki oli jälleen hyvin ja Miska pääsi moikkaamaan hieman pelottavaa Kolaa. Kola ei juurikaan reagoinut Miskaan mitenkään, vähän harmitti kun se roikkui perässä ja koski Kolan pyllyyn. Muuten tapaaminen meni hienosti. Miska yritti leikittää Kolaa ja Kola ihmetteli et mitä hittoa me tässä seistään eikä tehä mitään järkevää.

Tänään ja eilen opiskeltiin yksin olemista ja hyvinhän se meni. Eilen Miska nukkui suurimman osan ajasta yksin oltuaan (hurjat 50min) ja tänään vähän vinkui kun jäi yksin hereillä ollessaan ja taisi sitten käydä nukkumaan (15min). Nyt prinsessamme nukkuu taas omassa pedissään ja on onnellinen, tai ainakin toivon niin!