Viimeiset kaksi päivää onkin mennytkin vaihtelevasti hyvin ja välillä hieman huonommin. Uusia ihmeellisiä asioita on tullut vastaan ja ihmeteltävää on riittänyt. Nyt kun Miska on selvästi alkanut kotiutumaan ja olemaan yksi laumaa on myös alkanut rajojen kokeileminen. On yritetty tuhota vähän sitä ja tätä, on purtu sieltä sun täältä ja välillä myös omistajankin varpaitakin yms. vaikkei siihen lupaa ole :) . Välillä riehuminen on mennyt yli ja on joutunut komentamaan kunnolla tai pistämään jopa eriöön. Eriö tuntuu olevankin paras "rangaistuskeino" jossa rauhoitutaan ja jopa ymmärretään että näin ei ehkä saakkaan tehdä. Välillä tuntuu siltä, että komennankohan minä nyt vähän liikaa tota hauvaa.
Myös ulkona on vauhtia riittänyt. Kaikki mahdollinen pitää laittaa suuhun siis aivan kaikki kivistä tupakantumppeihin, myös pihlajanmarjat ovat todella pop ! Noh näistä harmillisinta on varmaankin tupakantumppien ja kivien syöminen. Hihnassa kulkemista on harjoiteltu ja se on toiminut vaihtelevasti. Toisinaan Miska kulkee hienosti vierellä ja ymmärtää että hihnan pitäjä päättää mihin mennään, mutta toisinaan on pakko tehdä hirveitä syöksyjä ja riehumisia ja silloin tällöin syöksyistä lennetään muksis maksis. Sitten kun pääsee vapaana juoksemaan niin voi sitä iloa! Sitten mennään kauas ja usein niihin paikkoihin minne ei saisi mennä. Tässä on mukava ja rauhallinen piha-alue jossa on mukava Miskaa ulkoiluttaa, mutta valitettavasti se on pääosin koirilta kiellettyä aluetta ja sinne ei ihan hirveästi Miskaa viitsi päästää, kuten ei myös toisten pihoihin. Miskan mielestä kaikki puskan alustat ja kuusien juurikot ovat erittäin mielenkiintoisia ja ihania paikkoja! Tästä hauvasta tulisi varmaan mainio rauniokoira. Mitkään ahtaat tai pienet paikat eivät pelota lainkaan! Sängyn alle on ihana mennä eikä siinä kaikki, siellä pitää kivuta kitarakotelon tai sängynaluslaatikon päälle vielä! Ahdasta IHANAA!
Eilen Miska tapasi ensimmäistä kertaa Kolan eli n 2 1/2 vuotiaan Espanjanvesikoiran. Tapaaminen meni vallan hienosti, vaikkakin alkoikin hieman surkuhupaisasti. Pääsimme juuri pihalle ja minä (Miika) kuljin edellä yksin ja Mai Miskan kanssa perällä. Miska ei vielä nähnyt Kolaa mutta Kola näki minut ja innostuneena alkoi haukkumaan minulle! Tästäkös Miska säikähti ja ryntäsi suoraan takaisin kohti ovea ja teki ison loikan ovea kohti, joka valitettavasti oli ehtinyt mennä jo kiinni. PAM! kolahti Miska oven lasia päin ja tietysti säikähti tapahtunutta. Miska ei tainnut tajuta että ovessa oli alhaalla lasi. Noh Mai otti Miskan syliin ja rauhoittelimme sitä hetken, kunnes kaikki oli jälleen hyvin ja Miska pääsi moikkaamaan hieman pelottavaa Kolaa. Kola ei juurikaan reagoinut Miskaan mitenkään, vähän harmitti kun se roikkui perässä ja koski Kolan pyllyyn. Muuten tapaaminen meni hienosti. Miska yritti leikittää Kolaa ja Kola ihmetteli et mitä hittoa me tässä seistään eikä tehä mitään järkevää.
Tänään ja eilen opiskeltiin yksin olemista ja hyvinhän se meni. Eilen Miska nukkui suurimman osan ajasta yksin oltuaan (hurjat 50min) ja tänään vähän vinkui kun jäi yksin hereillä ollessaan ja taisi sitten käydä nukkumaan (15min). Nyt prinsessamme nukkuu taas omassa pedissään ja on onnellinen, tai ainakin toivon niin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti