Nyt on taas vierähtänyt päiviä ja paljon on tapahtunut, mm. tänään oltiin ensimmäisellä metsäreissulla. Reissu meni hienosti ja Miska oli onnellinen metsäkoira. Oltiin muutaman kilometrin päässä Leppävaaran metsikössä Kolan ja Empun kanssa. Miska nautti jälleen kun se sai kulkea vapaana ja tassutella omia teitään. Tällä kertaa Miska kulki hienosti vain muutaman metrin päässä laumasta eikä jäänyt kauas taakse niin kuin futiskentillä. Alkumatkasta aurinko paisteli mukavasti luoden metsään valon ja varjon vaihtelua, kuvausolosuhteet olivat siis mainiot. Puolivälissä matkaa alkoi sataa vettä ja pysähdyimme kuusen alle hetkeksi sen loppumista odottelemaan. Sokerikoirahan tunnetusti kammoaa vesisadetta, koska siinä kastuu ja pieni glukoosi-rakki sulaa, mutta nyt ei ollut vaihtoehtoja. Pakon edessä ja vinkumisen säestyksellä matkaa kuitenkin jatkettiin. Kola olisi halunnut juosta Miskan kanssa polkuja pitkin ees taas, mutta eihän Misukan koordinaatiokyky ja vauhti vielä riitä Kolan tasolle niin vaikeassa maastossa. Loppumatkasta aurinkokin alkoi taas paistaa ja päästyämme metsästä koirat pääsivät leikkimään isolle hiekkakentälle. Kola osaa hienosti leikkiä Miskan tarpeeksi varovasti, mutta se ei tarkoita sitä että leikeistä puuttuisi vauhtia! (http://kilinkolin.blogspot.com löytyy video teamin taidonnäytteestä!)
Muutakin kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta taidan tiivistää viimepäivien tapahtumia. Rinsessamme on muutamana päivänä taas testannut hermojamme huolella. Huonoa käytöstä on ollut ilmassa suhteellisen paljon. Selvää "kokeilempa tätä kun tiedän että näin ei saa tehdä" toimintaa on ollut havaittavissa, sanaa "ei" on tullut viljeltyä ja muutamaan otteeseen eriöönkin jouduttu laittamaan. Myös murraaminen on astunut kuvioihin ja vielä on vähän epäselvää itsekullekin, että miten siihen pitäisi reagoida vai reagoidako ollenkaan. Toisaalta tulee mieleen, että mitäs mitäs, eihän lauman johtajille saa murrata, jumaleisson! Mutta toisaalta olisiko parempi vaan reagoida niin ettei reagoi ollenkaan "siinähän murraat ei liikuta mua ollenkaan" . Tästäkin on kai useampia mielipiteitä. Myös yhden kerran, en tiedä oliko vahinko vai mitä, mutta Miska murratessaan puri minua. Silloin kyllä tuli sanomista ja eriötä! Murraamisen voi vielä ohittaakin ehkä, mutta pureminen samalla vaikkakin vahingossa ei minun mielestäni ole lainkaan sallittua varsinkaan kun kyseessä ei ollut leikkimistilanne. Leikkiessä tietysti pentu saa "purra" siihen asti kunnes sattuu, silloin loppuu myös leikki. Miska oli sylissäni rauhoittumassa (joka toimii lähes aina) , kun riehui vallattomasti hihnassa ulkona ja muutenkin käyttäytyi huonosti. Ilmeisesti Miska ei ollut tyytyväinen sylittämiseen ja murrasi minulle ja siinä sitten komentaessani Miska näykkäisi. Vahinko vai .. en tiedä, mutta eriöön se joutui. Eriöstä päästyään Miska oli kyllä suht nöyrää tyttöä, vaikkakin villakoirien valtaisaan anteeksipyyntelyyn tottuneena Miska tuli luokseni mielestäni turhankin "iloisena". Myös Maikin on saanut tuta murraamisen muutamaan otteeseen, kuten mm. erään kerran kun lenkillä meni mutaa kitusiin kielloista huolimatta. Kaikista setbackeista huolimatta uskon että johtajuutemme alkaa tulla pikkuiselle selväksi
Miska käyttäytynyt myös vallan mainiostikin. Istuminen luonnistuu nykyään todella hienosti. Myös seisomista ja tassun antamista on harjoiteltu. Ja vitsit tuo koira on fiksu sitä halutessaan (tai kun on oikeat namit taskussa ;D ). Välillä se vaan yllättää että vau! Noin pikkanen ja se alkaa oppimaan jo perusjuttuja hienosti! Toisinaan hihnassa kulkeminenkin on mallikelpoista ja miettii vain että milloin tämän koiran kanssa voisi aloittaa tokoilun, agilityn, rauniokoiratoiminnan... ! ;D Sitten Miska tekeekin seuraavassa hetkessä selväksi oman ikänsä/keskittymiskykynsä/havainnointikykynsä. Selvästi huomaa myös sen, että Miska on sulautunut meidän laumaamme. Metsässäkin kun jäin vähän kauemmas räpsimään kuvia kanssakulkijoista Miska heti pois jäämiseni huomattuaan alkoi etsimään minua. Muutenkin Miska suhtautuu mielestäni meihin enemmän rakkaina lauman jäseniniä ja johtajina :P .
Noh siinäpä oli pitkä bloggaus, mutta menkööt. Kuvia en tähän nyt jaksa laittaa mutta niitä näkee taas picasa-galleriasta osoitteesta :
http://picasaweb.google.com/miika.kainulainen/MiskanPaivia?feat=directlink
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti