Miska kasvaa hurjaa vauhtia. Painoa ja korkeutta on tullut lisää. Koira, joka oli "kalju" meille tullessaan, on saanut lisää näkyviä pilkkuja ja vanhat ovat vahvistuneet ja kasvaneet huimasti.
Tässä muutamana päivänä on harjoiteltu toisten koirien kanssa olemista ja eleiden lukemista. Harjoittelukaverina Kola on ollut mahtava: se ei ole ollut turhan pitkähermoinen, mutta on asettanut rajan kuitenkin liikaa fysiikkaa tai ääntä käyttämättä. Pientä kun ei ihan täydellä teholla voi vielä körmyyttää. Sisäisesti omistaja on heittänyt volttia ja paistatellut voitonparaatissa, kun mukulalle on sanottu kunnolla ja sanominen on mennyt perille.
Lenkkeily on.. noh, välillä mielekästä ja välillä vähän vähemmän mielekästä. Suuressa kaupunkimiljöössä on maalaislapselle paljon virikkeitä, esim. autot, pyöräilijät kiinnostavat SUUNNATTOMASTI! Yleensä ulkoilun todellinen syy tuppaa unohtumaan ilman pientä muistuttelua (omistaja seisoo paikallaan käsi ojossa/hihna tiukalla koiran puuhatessa kaikkea muuta kunnes taas muistetaan, mitä tänne mielenkiintoiselle nurmikolle tultiin oikein tekemään...). Irti ollessaan Miska ei onneksi häviä mihinkään tai mene kovin pitkälle ja tulee kutsusta luokse. Luultavasti se vaan ahnehtii namia, typsyllä on nimittäin todella hyvä ruokahalu. Metsittyminen on herkkua, kun saa juosta vapaana ja syödä multaa, pikkurisuja, sammalta ynnä muita orgaanisia aineita ihan luvan kanssa. Ihan kaikkea ei aina raaski kieltää, kaipa se kantapään kautta oppii:)
Pientä älyjumppaa ja perustottisjuttuja on harjoitella pikkuhiljaa leikin kautta. Eilen tuli mammalle tippa linssiin kun kotiuduin koulusta ja M2 näytti, mitä päivän aikana opittu:
Miika: Istu, maahan, seiso (naksuttaa ja palkkaa)
Miska: istuu, menee maahan ja seisoo kun kerta käsketään (tekee ja syö)
Voi kun mie olin ylpeä:) Naksuttimen ja namin välinen yhteys alkaa hahmottua koiruudelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti