Ottopojan A-pentueen ekat synttärit!

12.7.2009 näkivät päivänvalon yksitoista pientä ja valkoista koiranpentua. Niiden joukossa oli myös meidän tuleva koiramme Miska.

Vuosi oman koiran kanssa on opettanut paljon. Siihen on mahtunut niin iloa, kävyn käryämistä ja hermojen venymistä kuin huolta ja hämmästystäkin. Pääasiassa pilkukas ystävämme on kuitenkin oman koirapersoonansa kautta tarjonnut rajattomasti viihdykettä, huvia ja naurunaihetta!

Me ja Misse haluammekin onnitella kaikkia Ottopojan A-pentueen karvaisia hönöjä! Cheers, pitkiä, iloisia ja tapahtumantäyteisiä tulevia vuosia!:)

ps. kuvareportaasi Miskan kasvusta on tekeillä...

Niin se aika kuluu.

Nyt on taas kuukausi mennyt ja bloggailu on ollut aika hiljaista. Ei oo työkiireiden takia ehtiny paljon Missen kuulumisia tänne päivitellä, mutta kerrotaampa nyt hieman mitä on tapahtunut. Aloitimme jo jokinaika sitten Miskan kanssa agilityn treenaamisen ja lähdimme agikursseille. Töitteni takia minä Miika en ole valitettavasti päässyt osallistumaan kuin muutamalle tunnille, mutta Mai on ollut treenaamassa Missen kanssa sitäkin enemmän. Aluksi minulle jäi jotenkin sellainen tunne ettei Miska kauheasti innostu agilitystä ja innostuu enemmän muista paikalla olevista koirista, kuin meidän kanssa touhuamisesta. Olin kuitenkin väärässä. Muutaman oppitunnin jälkeen Mai sai Miskan innostumaan agista ja Miska alkoi selvästikkin nauttimaan ja oppimaan enemmän. Nyt kun enää tämän kevään viimeinen tunti on jäljellä on kentille lähteminen miellekkäämpää kun tietää että Miskakin osaa nauttia eritavalla touhuamisesta. Miska ei ehkä ole yhtä sekopäänä lähtemässä esteille kuin esim. Noki, mutta suorittaa esteitä kuitenkin jo vauhdikkaammin ja iloisemmin. Voi kun olisikin enemmän energiaa ja aikaa harjoitella Miskan kanssa.

Mitäpä muuta Misselle? Tuolla se omalla paikallaan tuijottaa minua ja odottaa että lähdettäisiin ulos lenkille. "Sä lupasit että lähdetään ihan justiinsa ja siitä on ainakin puol tuntia" . Misse on ainakin toivottavasti onnellinen ja nauttii kesästä, ainakin se kovin mielellään lämpiminä päivinä makoilee parvekkeella auringossa. No nyt pitää lähteä ulos nauttimaan auringosta ja juoksuttamaan Misseä.

Mainittakoon vielä että Lahden Ahtialan "Hitler" Nalle Kainulainen on poistunut keskuudestamme ja katselee meitä nykyään pilvenhattaran laidalta. Nalle oli tavallaan minun ensimmäinen koira vaikkei se kuitenkaan tavallaan ollut. Nalle oli kuitenkin minun yksi minun parhaista kavereistani, jonka kanssa tuli touhuttua vaikka mitä. Väitänkin että minulla ja Nallella oli aivan omanlainen yhteys joita muilla Nalleen ei ollut. Johtuneeko se siitä että Aatun kuoltua olin varmaankin se harva joka Nallen kanssa leikki ja paini ken tietää. No mutta Nalle eli hyvän pitkän elämän ja olen siitä onnellinen. Nyt oli Nallen aika mennä lepäämään luurankokoira Aatun viekkuun. Muistelkaamme Nallea tuota ihmisiä rakastanutta ja kovaa kuria muille koiruleille pitänyttä karvaturria. Nalle, lepää rauhassa ja sano terveisiä Aatulle!

Miskan kasvattaa luonnettaan.

Miska on selvästi juoksujen jälkeen alkanut kasvattamaan luonnetta. Valitettavasti tämä on tarkoittanut sitä, että Miska on joko oppinut Caralta tai muuten vain alkanut ymmärtämään haukkumisen/ilmoittamisen. Nykyään Miska ilmoittaa haukahtamalla kerran, kun ulko-ovi käy. Onneksi se rajoittuu yleensä vain siihen yhteen "vöy" äänähdykseen, eikä Miska välitä muista ulkoa kuuluvista äänistä. Myös muutaman kerran lenkillä Miska on ylletty muiden ihmisten johdosta ja on suojellut laumaa haukkumalla yllättäjän :) . Muutenkin Miska on, jotenkin muuttunut aikuisemmaksi ja ehkä myös hieman rauhoittunut tavallaan. Mikä hauskinta Miska on myös oppinut hymyilemään dallujen tapaan :D. Miska on muutaman kerran hymyillyt niin iloisesti että hampaat vilkkuu huolella! Pitää saada vielä kameralle tallennettua se ja laittaa tänne sitten kuvia.

Takana on nyt myös Miskan ensimmäiset näyttelyt ja hienostihan ne menivät tai oikeastaan paremmin kuin kukaan uskalsi odottaa. Näyttelyreissusta saa Mai kertoa enemmän, koska minä en sinne päässyt.

Kesä lähestyy ja kohta taas päästään pitkille metsä/kenttälenkeille Kolan ja Noksun kanssa. Tästä kesästä tulee mielenkiintoinen siltä osin, että tuleeko Miskasta vedessä läträäjä vai inhoaako se vettä. Ainakin nykyään Miska kiertää pienetkin vesilammikot jos mahdollista ja inhoaa vesisadetta, mutta eipä sitä tiedä kesähelteillä kuinka mukavaa on pulahtaa viileään järviveteen, se jää nähtäväksi. Hyvää kevättä kaikille ja lämmintä kesän odottelua tjs!

She is a lady (ehkä).

Niin se aika vaan juoksee eteen päin vaikka itse laahaa perässä. Miska on nyt melkein yhdeksän kuukautta ja viime viikolla neidillä alkoivat juoksut. Onneksi Miska ei tunnu reagoivan kovinkaan suuresti juoksuihin, mitä nyt on kyhnäpullana koko ajan. Jatkuvasti saa olla kyhnyttämässä, rapsuttamassa ja kupsuttamassa.

Perjantaina olimme Lahdessa ja Cara oli jatkuvasti kieli pitkällä Miskan perässä. Ilmeisesti Miska alkaa haista aikuiselta koiralta, niin sitä voi rauhassa alistaa. Samaisena päivänä Miska kohtasi pelottavimman asian ikinä (heti mattomurhaajan jälkeen tietysti..): valkoisen muoviämpärin. Kädessä heiluva valkoinen muoviämpäri oli Miskalle liikaa. Sille piti haukkua ja räyhätä ja vasta kun siihen oli lähemmin tutustuttu, hyväksyttiin se eikä sitä tarvinut enää pelätä.

"Naiseutumisestaan" huolimatta ei Miskassa ole nähtävissä naisen elkeitä. Samanlainen ronskilan iita se on vieläkin. Ostimme Misselle uudet valjaat ja sen hyvin parjatun Flexin. Hurtan Y-valjaat toimivat mainiosti ja vetäminenkin on flexin myötä tuntunut vähentyvän.

Söpöläiset.

http://kilinkolin.blogspot.com/2010/03/mina-ja-minun-paras-ystava.html

Mammalle tuli tippa linssiin... On ne niin ihanan rasittavia:)

MOON NIIN ANGSTITEINI !!!!111!!!

Sanoo Miska.

Neidillä on ollut viime aikoina ärvästelykausi päällä. Metsässä luoksetulo on hyvin, hyvin hidasta ja korvat on muutenkin viritetty "en vain yksinkertaisesti kuule sinua"-taajuudelle. Ja sekös meikäläistä ottaa kupoliin! Misse, kohta 8 kk, antaa pikkuhiljaa merkkejä mölli-murkkuiän tulosta.

Tänään Kurvikuningatar ja Vauhti Pilkkunen olivat keskenään seitsemän tuntia. Mitä päivän aikana lie tapahtunut, mutta kun tulin kotiin, minua odotti tämä:



Enhän mä voinut muuta kuin hihittää! Miskan suuren suuret mielenosoitukset eivät minua hetkauta, kolmen labbiksen kanssa olen tottunut paljon pahempaan:D Yritys oli kuitenkin hyvä, viimeksi se tuhosi pikkupikkuisena kännykänlaturin. Mutta koska pisaroista syntyy valtameri, valelen kuitenkin kaikki puukalusteet Tabascolla, ihan vain varmuuden vuoksi.

Syy kenkätelineen tuhoamiseen voi olla myös se, että Cara on kyllästynyt Miskan alistusyrityksiin ja näyttänyt tosissaan sille sen paikan (kirjaimellisesti) eikä Misse ole uskaltanut tulla pois eteisestä ja päätti sitten purkaa turhautumisensa viattomaan kenkätelineeseen.

Miskan pelleilyt on otettu tosissaan, sillä emme halua ihmetellä vähän ajan päästä että miksei se pikku mussukka tule luokse tai anna kiinni. Pilli on siis palannut kuvioihin (toimii, luokse tullaan suhteellisen hyvin) ja ainaisen huutamisen ja karjumisen sijasta kokeilen nyt räminäpurkkia ja pientä älyttämistä, jolla saisi tuon älypakkauksen huomion pois kielletystä asiasta. Ehkäpä tämä tästä:)

Koirahoitola JiiKoo

Tänään saimme uuden helmen nauhaamme. Kurvikuningatar Cara (tuttujen kesken Rumpe vaan) saapui Espooseen edustamaan kypsempää ja suurempaa koiranaiskauneutta sillä välin kun vanhempani suuntaavat hyvin ansaitun lomansa ajaksi Barcelonan lämpöön.

Tähän mennessä Cara on käyttäytynyt todella hyvin, mitä nyt vähän körmyttänyt Pilkkua (JES!), mutta vain sen verran että mukula tietää paikkansa. Ja vain hieman ilmoitellut postin tulosta... On kyllä hauskaa tajuta, että kotona on nyt oma koirani ja koira, joka on minulle vieläkin se THE Koira, jonka kanssa on tullut treenailtua ensimmäiset toko-ja novo-jutut:) Kyllä Mispestäkin vielä se the koira tulee, mutta vielä tällä hetkellä se on vain a koira.

Illemmalla nähdään, miten rauhalliseen elämään tottuneen Rumpen hermot kestävät kahta pentua ja armottoman innokasta aikuisempaa ihailijaa:)