torstai 10. kesäkuuta 2010

Niin se aika kuluu.

Nyt on taas kuukausi mennyt ja bloggailu on ollut aika hiljaista. Ei oo työkiireiden takia ehtiny paljon Missen kuulumisia tänne päivitellä, mutta kerrotaampa nyt hieman mitä on tapahtunut. Aloitimme jo jokinaika sitten Miskan kanssa agilityn treenaamisen ja lähdimme agikursseille. Töitteni takia minä Miika en ole valitettavasti päässyt osallistumaan kuin muutamalle tunnille, mutta Mai on ollut treenaamassa Missen kanssa sitäkin enemmän. Aluksi minulle jäi jotenkin sellainen tunne ettei Miska kauheasti innostu agilitystä ja innostuu enemmän muista paikalla olevista koirista, kuin meidän kanssa touhuamisesta. Olin kuitenkin väärässä. Muutaman oppitunnin jälkeen Mai sai Miskan innostumaan agista ja Miska alkoi selvästikkin nauttimaan ja oppimaan enemmän. Nyt kun enää tämän kevään viimeinen tunti on jäljellä on kentille lähteminen miellekkäämpää kun tietää että Miskakin osaa nauttia eritavalla touhuamisesta. Miska ei ehkä ole yhtä sekopäänä lähtemässä esteille kuin esim. Noki, mutta suorittaa esteitä kuitenkin jo vauhdikkaammin ja iloisemmin. Voi kun olisikin enemmän energiaa ja aikaa harjoitella Miskan kanssa.

Mitäpä muuta Misselle? Tuolla se omalla paikallaan tuijottaa minua ja odottaa että lähdettäisiin ulos lenkille. "Sä lupasit että lähdetään ihan justiinsa ja siitä on ainakin puol tuntia" . Misse on ainakin toivottavasti onnellinen ja nauttii kesästä, ainakin se kovin mielellään lämpiminä päivinä makoilee parvekkeella auringossa. No nyt pitää lähteä ulos nauttimaan auringosta ja juoksuttamaan Misseä.

Mainittakoon vielä että Lahden Ahtialan "Hitler" Nalle Kainulainen on poistunut keskuudestamme ja katselee meitä nykyään pilvenhattaran laidalta. Nalle oli tavallaan minun ensimmäinen koira vaikkei se kuitenkaan tavallaan ollut. Nalle oli kuitenkin minun yksi minun parhaista kavereistani, jonka kanssa tuli touhuttua vaikka mitä. Väitänkin että minulla ja Nallella oli aivan omanlainen yhteys joita muilla Nalleen ei ollut. Johtuneeko se siitä että Aatun kuoltua olin varmaankin se harva joka Nallen kanssa leikki ja paini ken tietää. No mutta Nalle eli hyvän pitkän elämän ja olen siitä onnellinen. Nyt oli Nallen aika mennä lepäämään luurankokoira Aatun viekkuun. Muistelkaamme Nallea tuota ihmisiä rakastanutta ja kovaa kuria muille koiruleille pitänyttä karvaturria. Nalle, lepää rauhassa ja sano terveisiä Aatulle!

1 kommentti:

  1. Juuri noin.
    Nalle (-Puh) oli tosi kiltti ja hyvä kaveri. Usein huomaa ottavansa Nallea huomioon vaikkei enää vieressä kuljekkaan.
    Nalle sai usein esim. kurkun alkupalasen ja juuston "kannen" yms.ja edelleen meinamme laittaa niitä rukakuppiin jota ei olekkaan enää lattialla.

    Nallea muistellen -i- ja -ä-

    VastaaPoista