perjantai 29. tammikuuta 2010

Uusia käänteitä koiran elämässä.

Puolen vuoden ikään ehtinyt Miska saa nyt toden teolla opetella isojen koirien toimia, kuten kotona yksinolemista. Miika sai töitä ja tekee pitkiä päiviä ja minulla on omat opintoni. Onneksi luentoja on sen verran harvoin, että metsälenkkeily valoisan aikaan onnistuu.

Ilmeisesti ykseily on tähän asti sujunut hyvin, naapureilta ei ole tullut valituksia meluhaitoista ja kotiintullessamme Miska yleensä heräilee tuolissaan: "ai te tulittekin jo...". Toisaalta häntä-episodin takia vietetty kahden viikon lepoaika on jättänyt jälkensä, Miska on aina änkeämässä mukaan, minne tahansa ollaankin menossa ja osallistuu KAIKKEEN! Kuono on ensimmäisenä joka paikassa, tiskaaminen on mielenkiintoista, saunomaan on päästävä, koira osallistuu jopa imuroimiseen, asiaan, jota se ennen inhosi ja pelkäsi.

Lepäily kerrytti ilmeisesti turhia kiloja neidin lanteille, ruoka ei ole maistunut enää entiseen malliin. Siirryimme kahteen ruokaan päivässä, mutta aamuruoka saattaa silti vieläkin jäädä kuppiin. Epäilen kuitenkin, että osa on vain silkkaa nirsoilua, Miska kyllä syö ruokansa kun on oikeasti nälkä. Paha paha äitee tyrkkäsi tässä päivänä eräänä aina saman kupin samoine sisältöineen koira-raukan nenän eteen, ja kyllähän se sitten loppujen lopuksi kelpasi. Tough love:)

Metsälenkeillä on ilmennyt uusi juttu: kiilaaminen. En tiedä johtuuko ko. asia tulevasta kasvuspurtista vai mistä, mutta Miska ei aina tunnu hahmottavan omia rajojaan, se saattaa ohimennessään tönäistä niin kovaa että ihminen löytää itsensä penkasta. Muutamaan otteeseen olen saanut "koirakuulan" polviani päin, tietysti täysillä sitä syksyllä telottua, huonoa polvea on kolautettu eniten. Aamuinen joogatunti toi viimeistään esille sen ettei koipi ole ihan kunnossa, vieläkin särkee. Toivottavasti se kuitenkin kestää Missen tulevatkin törmäilyt.

"Treenaaminen" (voiko treenaamiseksin kutsua ajoittaista seuraamisen ja perusasennon mieleenpalauttamista?) sujuu ihan jees. Omistajien pitäisi varmaankin keksiä uusia keinoja ja temppuja, millä tuota koirakuulaa voisi aktivoida. Välillä tuntuu että on keinot hukassa koheltavan rakin kanssa, mutta sitten se saakin päähänsä käyttäytyä kuin unelma... Kuitenkin minulla on uskoa ja toivoa tuohon koiraan, kyllä siitä vielä hyvä, häntäpuoli koira tulee

(Kennelliiton todistus "tahattomasta amputaatiosta" on ilmeisesti saapunut. Pitänee noutaa se sieltä toimistolta.)

1 kommentti: