torstai 12. marraskuuta 2009

Lapsi ja uudet ominaisuudet!

Päätimme hankkia harrastuskoiran, joka vain luokitellaan ajaviin koiriin, mutta "ajo-ominaisuudet" puuttuisivat lähes kokonaan.

VÄÄRIN! Meillä ON ajokoira. Ainakin haukun puolesta Miska osoittaa mainioita ajotaitoja haukun muodossa. Vöyvöyvöyvöyövy (kaikki yhteen pötköön; ns. ajokoirahaukku)! Myös vaaniminen ja etutassun koukistaminen luonnistuu.

Päätimme hankki seurakoiran, joka ei lähtisi minkään liikkuvan objektin tai elollisen olennon perään. Saati sitten kulkisi nokka maassa jatkuvasti.

VÄÄRIN! Meillä ON vihikoira. Lumentulo paljasti Miskasta uuden, jäljestävän puolen. Jokaista eläimen tai ihmisen tai ajoneuvon jälkivanaa on seurattava kirsu tiiviisti maassa. Miska haluaisi myös lähteä ohi ajavien pyöräilijöiden perään, ihan vaan morjenstamaan.

perjantai 6. marraskuuta 2009

Nyt on Misukkakin rokotettu!

Tänään oltiinkin moikkaamassa jälleen eläinlääkäriä. Miska sai vahvistus- ja rabiesrokotuksen. Vaikka olimmekin noin 5 minuuttia ennen vastaanoton alkamista paikalla oli jotkut innokkaat jo ehtineet paikalle ennen meitä, joten jouduimme jälleen odottamaan noin puoli tuntia vuoroamme. Miska olisi hirveästi halunnut painia paikalla olleiden koirien kanssa, mutta tietenkään se ei ollut mahdollista. Tulipahan siinä samalla treenattua rauhoittumista ja paikallaan oloa. Lekuri oli hyvin tyytyväinen ja Miska oli täysin kunnossa. Piikinkin Miska otti todella rauhallisesti eipä huomannut tälläkään kertaa että rokotettiin vaikka pistettiin useempaan otteeseenkin. Iloisesti Miska popsi kissanruokaa :D ja lääkäri sai rauhassa tutkia Miskaa. Hampaiden lähtö huomattiin ja saimmekin neuvoksi että jo tässä vaiheessa kannattaisi opettaa Miskalle hampaiden harjaus, jotta tottuisi siihenkin operaatioon. Niin ja myös pimppipuolelta pitää tsekata silloin tällöin, että onko sinne jäänyt likaa kun Miskalla kuulema on hieman sisäänpäin vetäytynyt :D . Muuten reissu menikin hyvin! Mitään allergioita ei rokotteista tullut ja rokotuskohtakaan ei Miskaa juuri kutittanut.

Kissanmuonasta ja kissoista puheenollen Miska tapasi kissan ensimmäistä kertaa tuossa pari päivää sitten, kun olimme Main isovanhemmilla vierailemassa. Heidän naapurin kissa Kirppu on osittain asuttautunut heille, joten se olikin meitä ulkona portailla vastassa. Miska olisi hirveästi halunnut leikkä kissan kanssa, mutta se vain nosti niskakarvojaan ja tuijotti Miskaa. Miten siinä lopulta kävi voitte katsoa alla olevasta videosta:



Samana päivänä tapahtui jotain Miskalle uutta ja outoa, satoi lunta! Miska oli ja on vieläkin aivan ihmeissään, että mitä tämä valkoinen kylmä aine on. Lunta täytyy jatkuvasti nuuhkia, syödä ja pomppia sen päällä. Lumessa liikkuessa tietysti lunta aina lennähtää hieman eteenpäin ja sekös Miskaa inspiroi. Miska hyökkää liikkuvan lumikökkäreen perään aivan kuin saaliseläimen kimppuun. Syöksystä tietenkin aiheutuu lisää liikkuvia lumikökkäreitä ja kyllä Miska syöksyy heti niiden perään, joten arvaatte varmaankin kuvion. Ensimmäiset päivät pihalla ovatkin menneet ihmettelemiseen ja pomppimiseen ja Miska on meinannut unohtaa kokonaan olennaisen eli vessassa käymisen. Pispissillä käyminen onnistuu mutta se toinen asia jäikin päivän ajaksi kokonaan unholaan. Onneksi tänään lumi oli osittain sulanut, joten Miska muisti jälleen käydä kakkosella. :D

Vielä pitääkin kertoa Miskan ensimmäisestä koulupäivästä. Miska siis oli ensimmäisellä pentukurssilla opiskelemassa kontaktin ottamista ja paikallaan oloa. Miskan/meidän ohjaaja on varsin mukava ja antoi myös hyviä neuvoja (itse henk. koht. epäilin että onko tästä kurssista meille mitään hyötyä kuultuani Empun ja Nokin pentukurssista). Meidän lisäksi paikalla oli kaksi muuta koiraa joista toinen on Miskan lajitoveri Laku. Laku on 1 vko Miskaa vanhempi mustapilkkuinen urosdalmis ja jo huomattavasti isompi kokoinen. Selvisi myös että Laku asustaa aivan tässä meidän lähellä kehän toisella puolella. Koulutunti oli nopeasti ohi ja päästimme Miskan ja Lakun leikkimään tunnin jälkeen läheiselle pellolle.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Harvahammas, harvahammas!

Miska on tullut ikään jota olemme odottaneet: terävät nastahampaat vaihtuvat pysyviksi, ison koiran hampaiksi. Kieltämättä Harvis näyttää hassulta, koska kaikki yläetuhampaat kulmureita lukuunottamatta puuttuvat...

Uusia hampaita oli tietysti pakko testata viime viikonloppuna ja totta kai kohde oli valittava huolella ja tarkkaan eri vaihtoehtoja harkiten. Pitkällisen pohdinnan jälkeen Misse päätyi lopputulokseen, joka miellytti häntä suuresti. Mutta operaatio vaati suunnittelua, ajoituksen olisi oltava täydellinen. Koiran onneksi sopiva hetki koitti ihmisten poistuessa tanssikisoihin ja Caran ja Danin vetäytyessä päivälevolle. Hiljaa hiipien Miska lähestyi kohdettaan ja asettui makuulle sen eteen. Varovasti Miska kurotti kuononsa kohdetta kohti, avasi suunsa ja iski uudet hampaansa siihen kiinni. Rousk. Rousk rousk rousk. Uudet hampaat toimivat mainiosti! Miska poistui paikalta nopeasti, ennen kuin kukaan ehti huomata, mitä hän oli tehnyt...

Äsken kuvaillun tapauksen kohde oli äitini tarkoin varjelema olohuoneen pormestaripöytä, jolle ei saa edes laittaa lasia (voi jäädä jälkiä herkkään lakkapintaan...). Ja tuhotyö huomattiin vasta maanantaina, joten toruakaan Miskaa ei voinut. Ovela pieni koira:D