Punk punk punk!

No käytiin sitten äsken näyttämässä lääkärissä Miskan ihottumaa ja selvisi ettei se mikään allergiaihottuma olekaan vaan sikaripunkki. Miska siis kuuluu sikariportaaseen. Voi kuinka hienosti Miska taas käyttäytyikään! Ensin täytyi antaa hirveästi koirapusuja ja häseltää luonnollisesti ympäriinsä , mutta kun lääkäri aloitti toimenpiteet Miska käyttäytyi hienosti eikä rimpuillut tai valittanut vaikka ihottumakohtaa rapsutettiin terävällä veitsellä. Korvatkin oli hyvässä kunnossa ja Miskan painoakin kehuttiin sopivaksi. Sikaripunkki on emolta peritty punkki joka voi aiheuttaa juurikin pieniä ihottumaläikkiä päässä ja eturaajoissa, mutta pitäisi kadota muutaman kuukauden sisällä ellei sitten mene pahemmaksi ja jouduta kalliiseen lääkehoitoon (hope not). Aarinko paistaa, pakkasta on ja Misse tykkää, mitä nyt uusi puku on vähän iso ja hankala välillä.

Hampaita putoo kuin päitä!

Mistä näitä hampaita oikein tulee?
Misseltä on viimeaikoina lähtenyt lähes joka päivä hampaita, mikä selittänee koiran haluttomuuden leikkiä vetoleikkejä ja pureskella luita. Ote ei vaan pidä! Viime viikollakin Miska tuli pihalta Caran kanssa painittuaan tassu verestä punaisena, taas oli yksi tippunut. Onneksi uusia hienoja ison koiran hampaita on jo reippaasti. Viikonloppuna Miska tapasi jälleen Main isovanhempien naapurin kissan. Kissa ei selvästikkään pelkää Miskaa eikä Miska liiemmin sitä. Liikkuva kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:



Pitäneen lähteä lähipäivinä koiran kanssa jouluostoksille, Misse tarvitsee uuden takin sillä entinen näyttää napapaidalta. Empun tekemä villapaitakin meni jo aikoja sitten Nokin käyttöön. Joulusta puheenollen, saa nähdä kuinka sujuu joululomat Lahdessa. Meneekö Nallelta totaalisesti hermot kun paikalle ei saavukkaan yksi tai kaksi vaan kolme reviirin häiritsijää? Taitaa joutua järjestämään eläintarhauksia jälleen. Hyvää joulun odotusta lukijakuntamme!

Hihnaharjoituksia.

Viimeviikon keskiviikkona oli Miskan viimeinen pentukurssitunti jossa harjoittelimme hihnakäyttäytymistä. Miskan hihnakäyttäytyminen onkin ollut vähän mitäsattuu ja siinä on ollut paljon parannettavaa. Varsinkin hieman nuorempana Miska veti välillä niin kovaa ettei välttämättä saanut hetkeen henkeä lainkaan. Kokeilimme kaikenlaisia konsteja saadaksemme Miskan lopettamaan vetämisen, pysähdyimme aina kun Miska veti tai vaihdoimme suuntaa= talsitaan 4m säteellä paikoillaan= näytetään sekopäältä joka ei osaa päättää mihin haluaa mennä yms. Kurssilla saimme neuvoksi pyrkiä pitämään Miska lähellä/kontaktissa lenkittäjään namien avulla ettei Miska saa vedettyä hihnaa kireelle tai/ja myös käyttämään "vaihda suuntaa" tekniikkaa. Eipä muuta kuin reenaamaan.

Ensimmäiset lenkit kuluivat pääosin siihen, että houkuttelin Miskaa luokse jatkuvasti nameilla tai vaihdoin suuntaa ja Miskan päästyä vierelle käännyin takasin aikaisempaan menosuuntaan ja palkkasin Miskan vauhdista. Naapurit varmaan taas katsoivat että tuolla se hullu nuoriherra taas leikkii tuon koiran kanssa. Tässä tekniikassa ilmeni yksi huono puoli. Vauhdikkaat suunnanvaihdokset vain inspiroivat ja Miska luuli sitä vain leikiksi josta lopulta sai palkkion. Miska siis säntäili perässäni ees taas ja hihna pysyi kireällä, joten ei hyvä. Suht nopeasti Miska kuitenkin ymmärsi luokse kutsumisella, että kannattaa ainakin silloin tällöin katsoa lenkittäjään päin, jos sieltä saisi vaikka namia. Sen opittua Miska alkoikin tehdä sitä, että kun Miska tulee luokse ja ottaa jonkinlaisen kontakin, saa siitä palkan niin Miska syöksyy taas hihnan kireälle. Sain siis jatkuvasti olla pyytämässä Miskaa luokse. Kokeilin myös sitä, että otin useamman namin käteen ja palkattuani Miskan näytin sille seuraavaa namia ja sainkin Miskan silloin tällöin jatkamaa seuraamista. Harjoittelimme samalla tekniikalla myös ihmisten/muiden koirien ohittamista enemmän ja vähemmän onnistunein lopputuloksin.

Usean treenihihnalenkin ja valtavanmäärän namien jälkeen mikä on ollut tulos? Nykyään Miska tulee luokse komennettaessa (Miska täällä/tääl) lähes aina ja heti kunhan namit ovat mukana. Miska ei enää vedä lainkaan niin paljon/usein. Nykyään jos Miska alkaa vetämään riittää kunhan pyytää luokse tai sanoo "Miska odota". En ole aivan varma mistä ja miten Miska on oppinut "odota" käskyn. Miska kun oppi sen omatoimisesti jo aikoja sitten metsälenkeillä. Miskan talsiessa liian kauas laumasta riitää kun sanoo Miska odota ja Miska pysähtyy ja kääntyy katsomaan. Tämä ei kuitenkaan aikasemmin toiminut hihnalenkeillä, mutta nyt Miska on jotenkin onnistunut yhdistämään sen myös hihnalenkkeihinkin. Aivan samanlailla se ei toimi hihnalenkeillä, vaan Miska vain hieman hidastaa vauhtiaan eikä vedä aivan niin paljon. Nykyään kannan jatkuvasti mukana isoa pussia nameja jokaisella lenkillä ja palkkaan Miskaa jatkuvasti kun se ottaa minuun kontaktia. Muutama lenkki onkin mennyt niin hienosti, ettei Miska vetänyt kertaakaan ja pitänyt lähes jatkuvasti jonkinlaista kontaktia minuun! Pitää siis jatkaa vain treenaamista ja toivottavasti hihnavetäminen on menneen talven lumia :)

(lumesta puheenollen millonhan sitä taas olisi luvassa, on turhan synkkää ja harmaata täällä :( )