Ottopojan A-pentueen ekat synttärit!

12.7.2009 näkivät päivänvalon yksitoista pientä ja valkoista koiranpentua. Niiden joukossa oli myös meidän tuleva koiramme Miska.

Vuosi oman koiran kanssa on opettanut paljon. Siihen on mahtunut niin iloa, kävyn käryämistä ja hermojen venymistä kuin huolta ja hämmästystäkin. Pääasiassa pilkukas ystävämme on kuitenkin oman koirapersoonansa kautta tarjonnut rajattomasti viihdykettä, huvia ja naurunaihetta!

Me ja Misse haluammekin onnitella kaikkia Ottopojan A-pentueen karvaisia hönöjä! Cheers, pitkiä, iloisia ja tapahtumantäyteisiä tulevia vuosia!:)

ps. kuvareportaasi Miskan kasvusta on tekeillä...

Niin se aika kuluu.

Nyt on taas kuukausi mennyt ja bloggailu on ollut aika hiljaista. Ei oo työkiireiden takia ehtiny paljon Missen kuulumisia tänne päivitellä, mutta kerrotaampa nyt hieman mitä on tapahtunut. Aloitimme jo jokinaika sitten Miskan kanssa agilityn treenaamisen ja lähdimme agikursseille. Töitteni takia minä Miika en ole valitettavasti päässyt osallistumaan kuin muutamalle tunnille, mutta Mai on ollut treenaamassa Missen kanssa sitäkin enemmän. Aluksi minulle jäi jotenkin sellainen tunne ettei Miska kauheasti innostu agilitystä ja innostuu enemmän muista paikalla olevista koirista, kuin meidän kanssa touhuamisesta. Olin kuitenkin väärässä. Muutaman oppitunnin jälkeen Mai sai Miskan innostumaan agista ja Miska alkoi selvästikkin nauttimaan ja oppimaan enemmän. Nyt kun enää tämän kevään viimeinen tunti on jäljellä on kentille lähteminen miellekkäämpää kun tietää että Miskakin osaa nauttia eritavalla touhuamisesta. Miska ei ehkä ole yhtä sekopäänä lähtemässä esteille kuin esim. Noki, mutta suorittaa esteitä kuitenkin jo vauhdikkaammin ja iloisemmin. Voi kun olisikin enemmän energiaa ja aikaa harjoitella Miskan kanssa.

Mitäpä muuta Misselle? Tuolla se omalla paikallaan tuijottaa minua ja odottaa että lähdettäisiin ulos lenkille. "Sä lupasit että lähdetään ihan justiinsa ja siitä on ainakin puol tuntia" . Misse on ainakin toivottavasti onnellinen ja nauttii kesästä, ainakin se kovin mielellään lämpiminä päivinä makoilee parvekkeella auringossa. No nyt pitää lähteä ulos nauttimaan auringosta ja juoksuttamaan Misseä.

Mainittakoon vielä että Lahden Ahtialan "Hitler" Nalle Kainulainen on poistunut keskuudestamme ja katselee meitä nykyään pilvenhattaran laidalta. Nalle oli tavallaan minun ensimmäinen koira vaikkei se kuitenkaan tavallaan ollut. Nalle oli kuitenkin minun yksi minun parhaista kavereistani, jonka kanssa tuli touhuttua vaikka mitä. Väitänkin että minulla ja Nallella oli aivan omanlainen yhteys joita muilla Nalleen ei ollut. Johtuneeko se siitä että Aatun kuoltua olin varmaankin se harva joka Nallen kanssa leikki ja paini ken tietää. No mutta Nalle eli hyvän pitkän elämän ja olen siitä onnellinen. Nyt oli Nallen aika mennä lepäämään luurankokoira Aatun viekkuun. Muistelkaamme Nallea tuota ihmisiä rakastanutta ja kovaa kuria muille koiruleille pitänyttä karvaturria. Nalle, lepää rauhassa ja sano terveisiä Aatulle!

Miskan kasvattaa luonnettaan.

Miska on selvästi juoksujen jälkeen alkanut kasvattamaan luonnetta. Valitettavasti tämä on tarkoittanut sitä, että Miska on joko oppinut Caralta tai muuten vain alkanut ymmärtämään haukkumisen/ilmoittamisen. Nykyään Miska ilmoittaa haukahtamalla kerran, kun ulko-ovi käy. Onneksi se rajoittuu yleensä vain siihen yhteen "vöy" äänähdykseen, eikä Miska välitä muista ulkoa kuuluvista äänistä. Myös muutaman kerran lenkillä Miska on ylletty muiden ihmisten johdosta ja on suojellut laumaa haukkumalla yllättäjän :) . Muutenkin Miska on, jotenkin muuttunut aikuisemmaksi ja ehkä myös hieman rauhoittunut tavallaan. Mikä hauskinta Miska on myös oppinut hymyilemään dallujen tapaan :D. Miska on muutaman kerran hymyillyt niin iloisesti että hampaat vilkkuu huolella! Pitää saada vielä kameralle tallennettua se ja laittaa tänne sitten kuvia.

Takana on nyt myös Miskan ensimmäiset näyttelyt ja hienostihan ne menivät tai oikeastaan paremmin kuin kukaan uskalsi odottaa. Näyttelyreissusta saa Mai kertoa enemmän, koska minä en sinne päässyt.

Kesä lähestyy ja kohta taas päästään pitkille metsä/kenttälenkeille Kolan ja Noksun kanssa. Tästä kesästä tulee mielenkiintoinen siltä osin, että tuleeko Miskasta vedessä läträäjä vai inhoaako se vettä. Ainakin nykyään Miska kiertää pienetkin vesilammikot jos mahdollista ja inhoaa vesisadetta, mutta eipä sitä tiedä kesähelteillä kuinka mukavaa on pulahtaa viileään järviveteen, se jää nähtäväksi. Hyvää kevättä kaikille ja lämmintä kesän odottelua tjs!

She is a lady (ehkä).

Niin se aika vaan juoksee eteen päin vaikka itse laahaa perässä. Miska on nyt melkein yhdeksän kuukautta ja viime viikolla neidillä alkoivat juoksut. Onneksi Miska ei tunnu reagoivan kovinkaan suuresti juoksuihin, mitä nyt on kyhnäpullana koko ajan. Jatkuvasti saa olla kyhnyttämässä, rapsuttamassa ja kupsuttamassa.

Perjantaina olimme Lahdessa ja Cara oli jatkuvasti kieli pitkällä Miskan perässä. Ilmeisesti Miska alkaa haista aikuiselta koiralta, niin sitä voi rauhassa alistaa. Samaisena päivänä Miska kohtasi pelottavimman asian ikinä (heti mattomurhaajan jälkeen tietysti..): valkoisen muoviämpärin. Kädessä heiluva valkoinen muoviämpäri oli Miskalle liikaa. Sille piti haukkua ja räyhätä ja vasta kun siihen oli lähemmin tutustuttu, hyväksyttiin se eikä sitä tarvinut enää pelätä.

"Naiseutumisestaan" huolimatta ei Miskassa ole nähtävissä naisen elkeitä. Samanlainen ronskilan iita se on vieläkin. Ostimme Misselle uudet valjaat ja sen hyvin parjatun Flexin. Hurtan Y-valjaat toimivat mainiosti ja vetäminenkin on flexin myötä tuntunut vähentyvän.

Söpöläiset.

http://kilinkolin.blogspot.com/2010/03/mina-ja-minun-paras-ystava.html

Mammalle tuli tippa linssiin... On ne niin ihanan rasittavia:)

MOON NIIN ANGSTITEINI !!!!111!!!

Sanoo Miska.

Neidillä on ollut viime aikoina ärvästelykausi päällä. Metsässä luoksetulo on hyvin, hyvin hidasta ja korvat on muutenkin viritetty "en vain yksinkertaisesti kuule sinua"-taajuudelle. Ja sekös meikäläistä ottaa kupoliin! Misse, kohta 8 kk, antaa pikkuhiljaa merkkejä mölli-murkkuiän tulosta.

Tänään Kurvikuningatar ja Vauhti Pilkkunen olivat keskenään seitsemän tuntia. Mitä päivän aikana lie tapahtunut, mutta kun tulin kotiin, minua odotti tämä:



Enhän mä voinut muuta kuin hihittää! Miskan suuren suuret mielenosoitukset eivät minua hetkauta, kolmen labbiksen kanssa olen tottunut paljon pahempaan:D Yritys oli kuitenkin hyvä, viimeksi se tuhosi pikkupikkuisena kännykänlaturin. Mutta koska pisaroista syntyy valtameri, valelen kuitenkin kaikki puukalusteet Tabascolla, ihan vain varmuuden vuoksi.

Syy kenkätelineen tuhoamiseen voi olla myös se, että Cara on kyllästynyt Miskan alistusyrityksiin ja näyttänyt tosissaan sille sen paikan (kirjaimellisesti) eikä Misse ole uskaltanut tulla pois eteisestä ja päätti sitten purkaa turhautumisensa viattomaan kenkätelineeseen.

Miskan pelleilyt on otettu tosissaan, sillä emme halua ihmetellä vähän ajan päästä että miksei se pikku mussukka tule luokse tai anna kiinni. Pilli on siis palannut kuvioihin (toimii, luokse tullaan suhteellisen hyvin) ja ainaisen huutamisen ja karjumisen sijasta kokeilen nyt räminäpurkkia ja pientä älyttämistä, jolla saisi tuon älypakkauksen huomion pois kielletystä asiasta. Ehkäpä tämä tästä:)

Koirahoitola JiiKoo

Tänään saimme uuden helmen nauhaamme. Kurvikuningatar Cara (tuttujen kesken Rumpe vaan) saapui Espooseen edustamaan kypsempää ja suurempaa koiranaiskauneutta sillä välin kun vanhempani suuntaavat hyvin ansaitun lomansa ajaksi Barcelonan lämpöön.

Tähän mennessä Cara on käyttäytynyt todella hyvin, mitä nyt vähän körmyttänyt Pilkkua (JES!), mutta vain sen verran että mukula tietää paikkansa. Ja vain hieman ilmoitellut postin tulosta... On kyllä hauskaa tajuta, että kotona on nyt oma koirani ja koira, joka on minulle vieläkin se THE Koira, jonka kanssa on tullut treenailtua ensimmäiset toko-ja novo-jutut:) Kyllä Mispestäkin vielä se the koira tulee, mutta vielä tällä hetkellä se on vain a koira.

Illemmalla nähdään, miten rauhalliseen elämään tottuneen Rumpen hermot kestävät kahta pentua ja armottoman innokasta aikuisempaa ihailijaa:)

Speedy and Piggy = dynamic duo.

Otsikko kertoo kaiken.

Perjantaina Miikan sisko toi pienen Noki-mussun hellään hoivaamme ja liisi sitten sinivalkoisin siivin Barcelonan lämpöön. Kansankynttilälle loma suotakoon (kateellisella opiskelijalla ei ole lomaa lainkaan...). Koirapaini alkoi välittömästi ja se jatkui koko Nokin vierailun ajan. Noksu kotiutui todella hyvin ja oli oma hurmaava itsensä jo pian omistajan paikaltapoistumisen jälkeen.

Jostain kumman syystä Team Pörrö ja Pilkku saivat uusikisi nimikseen Porsas Urhea ja Speedy Taula-Pää. Noki possuilee omalla hurmaavalla tavallaan ängeten ensimmäisenä joka paikkaan. Lisäksi minulle järjestettiin eilen iloinen yllätys: sillä aikaa kun Speedy ja minä kävimme aamulenkillä, oli Porsas löytänyt keittiön pöydältä Aarteen. Biojäte astia sisältöineen löytyi lattialta ja vastaani tassutteli hyvin onnellinen ja ylpeä pieni Porsas sipulinkuoret suussa. Jostain syystä en ollut tapahtuneesta yhtä onnellinen kuin Noki.
Rehellisyyden nimissä on sanottava ettei oma pilkullinen Speedy Taula-Pääni jäänyt pekkaa pahemmaksi. Speedyllä oli jakaa energiaa koko Espoolle, se säntäili hihnassa ympäriinsä, veti ja perseili muutenkin. Kun päätin ottaa kovat aseet käyttöön, Speedylle sai selittää pelin säännöt moneen otteeseen ja toisinaan myös kovaan ääneen. Ja ne menivät EHKÄ kuudennella kerralla jakeluun, Porsas ymmärsi yskän jo muutaman toiston jälkeen.

Kahden pennun kanssa lenkkeilyä oli pakko kokeilla, minulla ei ole selkeästi minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Yhden kohelluslenkin jälkeen kerroinkin duolle säännöt, joiden mukaan mennään.

1) Minä (tai ihmiset yleensä) menen ensimmäisenä hissiin ja ulos ovista. Duo odottaa vuoroaan ja tulee vasta luvan kanssa.

2) Hihnalenkillä EI riehuta. Ehdoton must, ei neuvotteluvaraa. (voitte kuvitella kuinka monta kertaa sain kieltää..)

3) Ennen kun duo saa tulla takaisin sisälle, on heidän istuttava nätisti rappukäytävässä ja odotettava lupaa tulla sisälle. (Tämä onnistui oikeasti todella hyvin, varsinkin Possu istuu ja odottaa nykyään automaattisesti avoimen oven edessä, Speedy tarvitsee vielä ohjeistusta esim. istuutumisessa..)

4) Sohvalle ja sänkyyn ei koirilla ole mitään asiaa.

Voisin sittenkin harkita uraa armeijassa.

Tiimi on muuten ollut todella nätisti. Kieltämättä koirien kanssa touhuaminen olisi ollut paljon miellyttävämpää, jos olisin ollut terve. Mutta kun tauti ei katoa, niin se ei katoa.

Asioihin osallistuminen on pojilla ollut huippulukemissa. Duo kampeaa joka paikkaan mukaan, Possu eturintamassa ja Taula peesaa. Muutaman kerran olen häätänyt rakit keittiöstä, kun grande katastrof on ollut liian lähellä...

Pakkohan noista hölmöläisistä on pitää, mutta rehellisyyden nimissä muistelen tätä hetkeä kun harkitsen toisen koiran ottamista:D Realiteettiterapia roks!

Arkea ja laatuaikaa.

Kevät tekee selkeästi tuloaan, Miskalla on vauhti päällä ja omistajatkin ovat venyttäneet tehokkuutensa maksimaaliseelle tasolle. Allekirjoittanut ainakin ravaa yliopiston, lenkkipolun, kodin, kokousten, metsän ja keskiviikkoisin myös agility-treenien välillä tukka putkella. Mutta ei anneta sen haitata, ei tarvitse sitten vanhainkodissa valehdella eläneensä aktiivista elämää.

Miikan ollessa töissä minä ja Miska olemme viettäneet laatuaikaa keskenämme. Laatuaikamme koostuu tosin nukkumisesta, metsälenkkeilystä ja pienimuotoisesta treenailusta. Ainoa vähän vakavammin otettava juttu on tuo agility, jossa Miska pääasiassa totuttelee (vieläkin) siihen, että joskus on vaan oltava rauhallisesti ja odotettava paikoillaan. Kun homma toimii, käyn palkkaamassa sitä namilla ja puuhaan koiran kanssa perusjuttuja kuten kontaktin ottamista, istu-maahan-seiso-mantraa sekä seuraamista. Sitten katoan taas kentän toiselle puolelle seisomaan ja seuraamaan kokeneempien treenejä. Hauska huomata, kuinka pelkällä sivusta seuraamisella oppii todella paljon. Jos aikaa jää, niin Misse saa tehdä jotain pientä ihan alaankin kuuluvaa, viimeksi se meni putkesta eikä omistajan tarvinut enää kyykkiä pukamat pitkällä itse siellä putkessa. Päinvastoin, mietin, mitä tästä oikein tulee, jos Miska pitää tulevaisuudessa saman vauhdin päällä tehdessään kunnon rataa... Enhän mä pysy sen perässä lainkaan!

Misse on vieläkin aika rimppakinttu ja muutenkin pienehkö. Toivon että se saisi vielä vähän lisää korkeutta ja massaa, sitten se olisi jo ihan koiran kokoinenkin.

Uusia käänteitä koiran elämässä.

Puolen vuoden ikään ehtinyt Miska saa nyt toden teolla opetella isojen koirien toimia, kuten kotona yksinolemista. Miika sai töitä ja tekee pitkiä päiviä ja minulla on omat opintoni. Onneksi luentoja on sen verran harvoin, että metsälenkkeily valoisan aikaan onnistuu.

Ilmeisesti ykseily on tähän asti sujunut hyvin, naapureilta ei ole tullut valituksia meluhaitoista ja kotiintullessamme Miska yleensä heräilee tuolissaan: "ai te tulittekin jo...". Toisaalta häntä-episodin takia vietetty kahden viikon lepoaika on jättänyt jälkensä, Miska on aina änkeämässä mukaan, minne tahansa ollaankin menossa ja osallistuu KAIKKEEN! Kuono on ensimmäisenä joka paikassa, tiskaaminen on mielenkiintoista, saunomaan on päästävä, koira osallistuu jopa imuroimiseen, asiaan, jota se ennen inhosi ja pelkäsi.

Lepäily kerrytti ilmeisesti turhia kiloja neidin lanteille, ruoka ei ole maistunut enää entiseen malliin. Siirryimme kahteen ruokaan päivässä, mutta aamuruoka saattaa silti vieläkin jäädä kuppiin. Epäilen kuitenkin, että osa on vain silkkaa nirsoilua, Miska kyllä syö ruokansa kun on oikeasti nälkä. Paha paha äitee tyrkkäsi tässä päivänä eräänä aina saman kupin samoine sisältöineen koira-raukan nenän eteen, ja kyllähän se sitten loppujen lopuksi kelpasi. Tough love:)

Metsälenkeillä on ilmennyt uusi juttu: kiilaaminen. En tiedä johtuuko ko. asia tulevasta kasvuspurtista vai mistä, mutta Miska ei aina tunnu hahmottavan omia rajojaan, se saattaa ohimennessään tönäistä niin kovaa että ihminen löytää itsensä penkasta. Muutamaan otteeseen olen saanut "koirakuulan" polviani päin, tietysti täysillä sitä syksyllä telottua, huonoa polvea on kolautettu eniten. Aamuinen joogatunti toi viimeistään esille sen ettei koipi ole ihan kunnossa, vieläkin särkee. Toivottavasti se kuitenkin kestää Missen tulevatkin törmäilyt.

"Treenaaminen" (voiko treenaamiseksin kutsua ajoittaista seuraamisen ja perusasennon mieleenpalauttamista?) sujuu ihan jees. Omistajien pitäisi varmaankin keksiä uusia keinoja ja temppuja, millä tuota koirakuulaa voisi aktivoida. Välillä tuntuu että on keinot hukassa koheltavan rakin kanssa, mutta sitten se saakin päähänsä käyttäytyä kuin unelma... Kuitenkin minulla on uskoa ja toivoa tuohon koiraan, kyllä siitä vielä hyvä, häntäpuoli koira tulee

(Kennelliiton todistus "tahattomasta amputaatiosta" on ilmeisesti saapunut. Pitänee noutaa se sieltä toimistolta.)

Häntä kunnossa ja elämä jatkuu!

Noniin nyt on käyty lekurissa jälleen ja hännän tikit on pois. Miska oli taas niin onskiponski kun päästiin lääkäriin että alta pois! Miska olisi hirveästi halunnut pussailla ja moikkailla kaikkia lääkäreitä ja hoitajia ja noh.. niinhän Miska tekikin. Mitään traumoja ei ollut jäänyt hännän typistämisestä, päinvastoin! Onskimissu ei meinannut edes pöydällä pysyä paikoillaan kun oli niin mukavaa ja ihanaa. Siinä me kolmestaan pidettiin Miskaa paikoillaan, sillä aikaa kun lääkäri nyppi tikkejä. Sitten vasta kun namuja tuotiin pöytään Missu pystyi hetkeksi rauhottumaan syömään niitä. No nyt on häntä kunnossa ja kohtapuolin lähdetään ratkiriemukkaalle metsälenkille! Tässä hieman kuveja Missen hännästä. HUOM EI TODELLA TODELLA HEIKKO VATSAISILLE ;D






"Misse töpöhäntä parka, minne jäi hännän pää. Älä ole turhan arka, häntääsi et nää. Antaa Monnin nauraa ja toisten räksyttää Väy Väy Väy. Misse töpöhäntä parka, häntääsi et nää!"

Huomenna tikit pois ja normaali arki palaa taloon.

Noniin nyt on mennyt sitten kaksi viikkoa tapaturmasta ja huomenna koittaa se hetki, jota olemmekin jo odottaneet. Misse pääsee tikeistä eroon ja vielä parempaa Misse pääsee taas painimaan Nokin ja Kolan kanssa! Uuu jea! Ei enää ympäriinsä säntäilevää, kuin 10 energiajuomaa juonutta ja kahdeksan duracell-patteria niellyttä energiapakkausta. Noki säästä voimiasi huomiselle, koska Misse aivan varmasti jaksaa jaksaa ja jaksaa... :D

Niin pitää myös kertoa, kun Anza ja Tiia oli viikonloppuna vierahilla (siitäkös Miska innoissaan) niin kävimme shoppailemassa ah niin ihanassa ikeassa. Sieltä sitten tarttui mukaan peilin ja lamppujen lisäksi Miskalle uusi peti. Siinä sitten kotiuduttuamme, hyvä kun ehti petiä maahan laskea, heittäytyi Miska jo sen päälle onskiponskina ja tiesi heti että "JEE mä sain uuren pedin JEEJEEJEE!". Sitten se myöhemmin siinä kieriskeli makoili ja uneskeli aivan onneissaan ja on siis ottanut sen täysin omakseen. Hassua miten nuo koirat välillä on niin fiksuja.

Reissu Perkkaan koirapuistossa.

Tänään kävimme ensimmäistä kertaa tutustumassa noin 1½km päässä olevaan koirapuistoon. Miska selvästi arvasi heti alusta että tälläkertaa emme menisikään lyhyttä lenkkiä, niinkuin olemme joutuneet viimepäivinä tekemään. Misse kävi ehkä hieman ylikierroksilla ja kyllähän siinä hermo meinasi mennä. Lopulta pienen taistelun jälkeen pääsimme Perkkaan koirapuistoon ja Misse ja me totesimme että tämähän on ihan jees paikka. Siellä taitaa aika paljon käydä porukkaa kun lumi oli keltaista, tampattu ja tassunjälkiä täynnä. Miska onnellisena touhotti ympäriinsä hajujen perässä ja tutkiskeli muiden koirien menemiä reittejä. Palloakin hieman heiteltiin, kunnes se valitettavasti katosi jonnekin lumeen ja no ehkäpä Miskan löytämä aarre (löysi pallon eräs kerta lenkillä) on nyt sitten jonkun muun koiran tuleva aarre. Harmi vain että Misse niin kovasti rakasti löytämäänsä tennaria. No loppumatka menikin lumessa kahlasessa ja Miska sai kulutettua energiaansa ja nyt taitaakin nukkua omassa tuolissaan sikeitä unia. Ahh vihdoin tuo koira on taas väsynyt! :)

Tässä hieman talvisen reissumme kuvia:


WAZAAAA!!



YööWWwaaww....



Me likes me weed!



Misse asennossa



Täällä sitten hieman lisää kiinnostuneille:

http://picasaweb.google.fi/miika.kainulainen/PerkkaanKoirapuistoreissu12012010#

Talvisia kuvia.

Noniin perroystävät nyt on nettiin lisätty kuvia lauantaisesta koiralenkistämme. Misse ei valitettavasti tälle lenkille päässyt, mutta katsotaan taas viikon päästä jos Miskan sairasloma olisi ohi. Missellä on ollut niin paljon energiaa, että välillä on täytynyt rikkoa lääkärin määräyksiä ja lähteä pihalle heittelemään palloa. Misse juoksee niin innoissaan pallon perässä että! Mitä mahtavinta Miska myös tuo pallon takaisin ja muutaman kerran jopa aina käteen asti. Miska pomppii pallon päällä ja vaanii sitä kuin saaliseläintä. Voi sitä intoa mitä sillä riittää! Ehkäpä huomenna saamme kuvia Missestäkin kun se pallon perässä juoksee... Mutta niin tässä osoite:

http://picasaweb.google.fi/miika.kainulainen/Koiralenkki09012010#

Ps. Alkuun tuli näköjään mukaan myös muutama Missekuva :)

Hännänpään tikit ei menoa haittaa!

Eipä ole juuri ollenkaan Missen häntäongelmat haitannut menoa. Energiaa on vaan vähän turhankin paljon, kun lääkäri kielsi pidemmät lenkit vähäksi aikaa. Misse pomppii ja säntäilee, syöksyy ja riehuttaa sen mitä narun päässä näillä lyhyillä lenkeillä pystyy. Sisällä sama touhu jatkuu ja lelut saa kyytiä. Tällähetkellä Miska on varmasti ainoa jolla on ylimääräistä energiaa tässä taloudessa. Me olemme Main kanssa vuorotelleet, että kumpi "valvoo" koiran kanssa yön lattialla nukkuen, ettei Miska vaan söisi häntäänsä. Kauluri oli tuhoon tuomittu idea. Tuo rukkaraukka oli vain niin säälittävän näköinen kun kauluri päässään istua toljotti todella surkeana ja selvästi viestitti että "Mitä *ttua te mulle tälläsen kiusaksi laitatte" ja lopulta alkoi inisemäänkin. Päädyimme siis siihen tulokseen että nukumme Missen vieressä sitä tarkkaillen. No eipä Misse hirveästi sitä ole yrittänytkään repiä tai hoitaa, saati valittanut että se olisi kipeä. Häntä heiluu hullunlailla eikä sitä saa pysäytettyä vaikka lääkäri niin käski. Siteet vaihdetaan päivittäin ja haava puhdistetaan. Nyt vain pari viikkoa ja sitten tikit pois ja Misse is back in business! Voi sitä hetkeä kun OnniMisse pääsee OnniNokin ja OnniKolan kanssa riehumaan taas!

Nips Naps ja häntä pois...

..no ei aivan mutta 2cm kyllä. The amputaatio on suoritettu ja sohvalla makaa pieni kujalla oleva koira. Ennen leikkausta misselle annettiin esilääkitystä (jotain rauhoittavaa) ja ei aikaakaan kun Miskalta lähti jalat alta ja katse oli hämmentynyt, mutta tyhjä. Pakko myöntää että hieman nauratti, harvoin Misse on noin rauhallainen ja niin äkkiä. Siihen me sitten lattialle jätettiin Miska makaamaan ja lähdettiin itse itikseen "shoppailemaan". Neljä tuntia myöhemmin vastassa oli iloinen, mutta hieman pihalla oleva koira, joka selvästi halusi kotiin. Nyt kaikki on taas hyvin ja paraneminen voi alkaa.

Epäonnen jouluaika 2009

Noniin joulu tuli ja meni ja uusivuosikin alkoi. Vuosi 2009 ei päättynyt kovinkaan hienosti. Vatsataudin johdosta tiputukseen, auton hajoamista ja yms. Ehdin jo toivoa että vuosi 2010 alkaisi hyvin ja no ihan hyvään vauhtiin päästiin kunnes Miska sai osuutensa huonosta onnesta.

Eilen illalla 3.1.2010 olimme Empun ja Matin luona pelailemassa lautapelejä ja totuttuun tapaan Miska ja Noki harrastivat villiä koirapainia. Sitten koitti hetki että Misse ja Noki halusivat pissalle ja minä (Miika) sain tehtäväkseni käyttää koirat pihalla. Siinä sitten hissiin mentäessä koirat häselsivät jotain ja Miska uikahti jotain, aluksi luulin että hissin ovi vain tönäisi Miskaa mutta... Jatkoimme ulos ja koirat hoitivat hommansa aivan normaalisti. Sisälle palattuamme huomasin että Miskan selkä on yltäpäältä veressä ja huusinkin muille, että taitaa olla Nokilta lähtenyt nyt hammas taas kun Miska on yltäpäältä verissään. No eipä ollut Nokilta lähtenyt hammas vaan Miskalta häntä!! Kyllä Miskan häntä oli jäänyt kijotiinihissin oven väliin ja napsannut palan hännästä pois. Totesimme siinä sitten että ei taida kannattaa lähteä päivystykseen vaan menemme seuraavana päivänä eläinlääkäriin.

No nyt on käyty eläinlääkärissä ja tuomio oli seuraava. Kipuläääkkeet (rimis), antibioottikuuri, kauluri ja huomenna klo 12.15 leikkaukseen ja hännästä pala pois. Eipä onneksi mitään kauhean vakavaa mutta harmittaahan tuo, varsinkin tämän kaiken epäonnen päälle mitä viimeaikoina on meihin kohdistunut. Taisi olla virhe, iso virhe sillon talvipäivänseisauksena kun poltimme nuotiossa pyhää puuta (katajaa) ja tanssimme ugu-haga-ugu-haga tanssia notskin ympärillä. Silloinhan tämä kaikki epäonni sai alkunsa. Mikähän uhrilahja pitäisi antaa luontoäidille jolla hyvitellä syntejämme. Hyviä ehdotuksia?