Neidillä on ollut viime aikoina ärvästelykausi päällä. Metsässä luoksetulo on hyvin, hyvin hidasta ja korvat on muutenkin viritetty "en vain yksinkertaisesti kuule sinua"-taajuudelle. Ja sekös meikäläistä ottaa kupoliin! Misse, kohta 8 kk, antaa pikkuhiljaa merkkejä mölli-murkkuiän tulosta.
Tänään Kurvikuningatar ja Vauhti Pilkkunen olivat keskenään seitsemän tuntia. Mitä päivän aikana lie tapahtunut, mutta kun tulin kotiin, minua odotti tämä:
Enhän mä voinut muuta kuin hihittää! Miskan suuren suuret mielenosoitukset eivät minua hetkauta, kolmen labbiksen kanssa olen tottunut paljon pahempaan:D Yritys oli kuitenkin hyvä, viimeksi se tuhosi pikkupikkuisena kännykänlaturin. Mutta koska pisaroista syntyy valtameri, valelen kuitenkin kaikki puukalusteet Tabascolla, ihan vain varmuuden vuoksi.
Syy kenkätelineen tuhoamiseen voi olla myös se, että Cara on kyllästynyt Miskan alistusyrityksiin ja näyttänyt tosissaan sille sen paikan (kirjaimellisesti) eikä Misse ole uskaltanut tulla pois eteisestä ja päätti sitten purkaa turhautumisensa viattomaan kenkätelineeseen.
Miskan pelleilyt on otettu tosissaan, sillä emme halua ihmetellä vähän ajan päästä että miksei se pikku mussukka tule luokse tai anna kiinni. Pilli on siis palannut kuvioihin (toimii, luokse tullaan suhteellisen hyvin) ja ainaisen huutamisen ja karjumisen sijasta kokeilen nyt räminäpurkkia ja pientä älyttämistä, jolla saisi tuon älypakkauksen huomion pois kielletystä asiasta. Ehkäpä tämä tästä:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti