Miskan kasvattaa luonnettaan.

Miska on selvästi juoksujen jälkeen alkanut kasvattamaan luonnetta. Valitettavasti tämä on tarkoittanut sitä, että Miska on joko oppinut Caralta tai muuten vain alkanut ymmärtämään haukkumisen/ilmoittamisen. Nykyään Miska ilmoittaa haukahtamalla kerran, kun ulko-ovi käy. Onneksi se rajoittuu yleensä vain siihen yhteen "vöy" äänähdykseen, eikä Miska välitä muista ulkoa kuuluvista äänistä. Myös muutaman kerran lenkillä Miska on ylletty muiden ihmisten johdosta ja on suojellut laumaa haukkumalla yllättäjän :) . Muutenkin Miska on, jotenkin muuttunut aikuisemmaksi ja ehkä myös hieman rauhoittunut tavallaan. Mikä hauskinta Miska on myös oppinut hymyilemään dallujen tapaan :D. Miska on muutaman kerran hymyillyt niin iloisesti että hampaat vilkkuu huolella! Pitää saada vielä kameralle tallennettua se ja laittaa tänne sitten kuvia.

Takana on nyt myös Miskan ensimmäiset näyttelyt ja hienostihan ne menivät tai oikeastaan paremmin kuin kukaan uskalsi odottaa. Näyttelyreissusta saa Mai kertoa enemmän, koska minä en sinne päässyt.

Kesä lähestyy ja kohta taas päästään pitkille metsä/kenttälenkeille Kolan ja Noksun kanssa. Tästä kesästä tulee mielenkiintoinen siltä osin, että tuleeko Miskasta vedessä läträäjä vai inhoaako se vettä. Ainakin nykyään Miska kiertää pienetkin vesilammikot jos mahdollista ja inhoaa vesisadetta, mutta eipä sitä tiedä kesähelteillä kuinka mukavaa on pulahtaa viileään järviveteen, se jää nähtäväksi. Hyvää kevättä kaikille ja lämmintä kesän odottelua tjs!

She is a lady (ehkä).

Niin se aika vaan juoksee eteen päin vaikka itse laahaa perässä. Miska on nyt melkein yhdeksän kuukautta ja viime viikolla neidillä alkoivat juoksut. Onneksi Miska ei tunnu reagoivan kovinkaan suuresti juoksuihin, mitä nyt on kyhnäpullana koko ajan. Jatkuvasti saa olla kyhnyttämässä, rapsuttamassa ja kupsuttamassa.

Perjantaina olimme Lahdessa ja Cara oli jatkuvasti kieli pitkällä Miskan perässä. Ilmeisesti Miska alkaa haista aikuiselta koiralta, niin sitä voi rauhassa alistaa. Samaisena päivänä Miska kohtasi pelottavimman asian ikinä (heti mattomurhaajan jälkeen tietysti..): valkoisen muoviämpärin. Kädessä heiluva valkoinen muoviämpäri oli Miskalle liikaa. Sille piti haukkua ja räyhätä ja vasta kun siihen oli lähemmin tutustuttu, hyväksyttiin se eikä sitä tarvinut enää pelätä.

"Naiseutumisestaan" huolimatta ei Miskassa ole nähtävissä naisen elkeitä. Samanlainen ronskilan iita se on vieläkin. Ostimme Misselle uudet valjaat ja sen hyvin parjatun Flexin. Hurtan Y-valjaat toimivat mainiosti ja vetäminenkin on flexin myötä tuntunut vähentyvän.

Söpöläiset.

http://kilinkolin.blogspot.com/2010/03/mina-ja-minun-paras-ystava.html

Mammalle tuli tippa linssiin... On ne niin ihanan rasittavia:)

MOON NIIN ANGSTITEINI !!!!111!!!

Sanoo Miska.

Neidillä on ollut viime aikoina ärvästelykausi päällä. Metsässä luoksetulo on hyvin, hyvin hidasta ja korvat on muutenkin viritetty "en vain yksinkertaisesti kuule sinua"-taajuudelle. Ja sekös meikäläistä ottaa kupoliin! Misse, kohta 8 kk, antaa pikkuhiljaa merkkejä mölli-murkkuiän tulosta.

Tänään Kurvikuningatar ja Vauhti Pilkkunen olivat keskenään seitsemän tuntia. Mitä päivän aikana lie tapahtunut, mutta kun tulin kotiin, minua odotti tämä:



Enhän mä voinut muuta kuin hihittää! Miskan suuren suuret mielenosoitukset eivät minua hetkauta, kolmen labbiksen kanssa olen tottunut paljon pahempaan:D Yritys oli kuitenkin hyvä, viimeksi se tuhosi pikkupikkuisena kännykänlaturin. Mutta koska pisaroista syntyy valtameri, valelen kuitenkin kaikki puukalusteet Tabascolla, ihan vain varmuuden vuoksi.

Syy kenkätelineen tuhoamiseen voi olla myös se, että Cara on kyllästynyt Miskan alistusyrityksiin ja näyttänyt tosissaan sille sen paikan (kirjaimellisesti) eikä Misse ole uskaltanut tulla pois eteisestä ja päätti sitten purkaa turhautumisensa viattomaan kenkätelineeseen.

Miskan pelleilyt on otettu tosissaan, sillä emme halua ihmetellä vähän ajan päästä että miksei se pikku mussukka tule luokse tai anna kiinni. Pilli on siis palannut kuvioihin (toimii, luokse tullaan suhteellisen hyvin) ja ainaisen huutamisen ja karjumisen sijasta kokeilen nyt räminäpurkkia ja pientä älyttämistä, jolla saisi tuon älypakkauksen huomion pois kielletystä asiasta. Ehkäpä tämä tästä:)

Koirahoitola JiiKoo

Tänään saimme uuden helmen nauhaamme. Kurvikuningatar Cara (tuttujen kesken Rumpe vaan) saapui Espooseen edustamaan kypsempää ja suurempaa koiranaiskauneutta sillä välin kun vanhempani suuntaavat hyvin ansaitun lomansa ajaksi Barcelonan lämpöön.

Tähän mennessä Cara on käyttäytynyt todella hyvin, mitä nyt vähän körmyttänyt Pilkkua (JES!), mutta vain sen verran että mukula tietää paikkansa. Ja vain hieman ilmoitellut postin tulosta... On kyllä hauskaa tajuta, että kotona on nyt oma koirani ja koira, joka on minulle vieläkin se THE Koira, jonka kanssa on tullut treenailtua ensimmäiset toko-ja novo-jutut:) Kyllä Mispestäkin vielä se the koira tulee, mutta vielä tällä hetkellä se on vain a koira.

Illemmalla nähdään, miten rauhalliseen elämään tottuneen Rumpen hermot kestävät kahta pentua ja armottoman innokasta aikuisempaa ihailijaa:)

Speedy and Piggy = dynamic duo.

Otsikko kertoo kaiken.

Perjantaina Miikan sisko toi pienen Noki-mussun hellään hoivaamme ja liisi sitten sinivalkoisin siivin Barcelonan lämpöön. Kansankynttilälle loma suotakoon (kateellisella opiskelijalla ei ole lomaa lainkaan...). Koirapaini alkoi välittömästi ja se jatkui koko Nokin vierailun ajan. Noksu kotiutui todella hyvin ja oli oma hurmaava itsensä jo pian omistajan paikaltapoistumisen jälkeen.

Jostain kumman syystä Team Pörrö ja Pilkku saivat uusikisi nimikseen Porsas Urhea ja Speedy Taula-Pää. Noki possuilee omalla hurmaavalla tavallaan ängeten ensimmäisenä joka paikkaan. Lisäksi minulle järjestettiin eilen iloinen yllätys: sillä aikaa kun Speedy ja minä kävimme aamulenkillä, oli Porsas löytänyt keittiön pöydältä Aarteen. Biojäte astia sisältöineen löytyi lattialta ja vastaani tassutteli hyvin onnellinen ja ylpeä pieni Porsas sipulinkuoret suussa. Jostain syystä en ollut tapahtuneesta yhtä onnellinen kuin Noki.
Rehellisyyden nimissä on sanottava ettei oma pilkullinen Speedy Taula-Pääni jäänyt pekkaa pahemmaksi. Speedyllä oli jakaa energiaa koko Espoolle, se säntäili hihnassa ympäriinsä, veti ja perseili muutenkin. Kun päätin ottaa kovat aseet käyttöön, Speedylle sai selittää pelin säännöt moneen otteeseen ja toisinaan myös kovaan ääneen. Ja ne menivät EHKÄ kuudennella kerralla jakeluun, Porsas ymmärsi yskän jo muutaman toiston jälkeen.

Kahden pennun kanssa lenkkeilyä oli pakko kokeilla, minulla ei ole selkeästi minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Yhden kohelluslenkin jälkeen kerroinkin duolle säännöt, joiden mukaan mennään.

1) Minä (tai ihmiset yleensä) menen ensimmäisenä hissiin ja ulos ovista. Duo odottaa vuoroaan ja tulee vasta luvan kanssa.

2) Hihnalenkillä EI riehuta. Ehdoton must, ei neuvotteluvaraa. (voitte kuvitella kuinka monta kertaa sain kieltää..)

3) Ennen kun duo saa tulla takaisin sisälle, on heidän istuttava nätisti rappukäytävässä ja odotettava lupaa tulla sisälle. (Tämä onnistui oikeasti todella hyvin, varsinkin Possu istuu ja odottaa nykyään automaattisesti avoimen oven edessä, Speedy tarvitsee vielä ohjeistusta esim. istuutumisessa..)

4) Sohvalle ja sänkyyn ei koirilla ole mitään asiaa.

Voisin sittenkin harkita uraa armeijassa.

Tiimi on muuten ollut todella nätisti. Kieltämättä koirien kanssa touhuaminen olisi ollut paljon miellyttävämpää, jos olisin ollut terve. Mutta kun tauti ei katoa, niin se ei katoa.

Asioihin osallistuminen on pojilla ollut huippulukemissa. Duo kampeaa joka paikkaan mukaan, Possu eturintamassa ja Taula peesaa. Muutaman kerran olen häätänyt rakit keittiöstä, kun grande katastrof on ollut liian lähellä...

Pakkohan noista hölmöläisistä on pitää, mutta rehellisyyden nimissä muistelen tätä hetkeä kun harkitsen toisen koiran ottamista:D Realiteettiterapia roks!

Arkea ja laatuaikaa.

Kevät tekee selkeästi tuloaan, Miskalla on vauhti päällä ja omistajatkin ovat venyttäneet tehokkuutensa maksimaaliseelle tasolle. Allekirjoittanut ainakin ravaa yliopiston, lenkkipolun, kodin, kokousten, metsän ja keskiviikkoisin myös agility-treenien välillä tukka putkella. Mutta ei anneta sen haitata, ei tarvitse sitten vanhainkodissa valehdella eläneensä aktiivista elämää.

Miikan ollessa töissä minä ja Miska olemme viettäneet laatuaikaa keskenämme. Laatuaikamme koostuu tosin nukkumisesta, metsälenkkeilystä ja pienimuotoisesta treenailusta. Ainoa vähän vakavammin otettava juttu on tuo agility, jossa Miska pääasiassa totuttelee (vieläkin) siihen, että joskus on vaan oltava rauhallisesti ja odotettava paikoillaan. Kun homma toimii, käyn palkkaamassa sitä namilla ja puuhaan koiran kanssa perusjuttuja kuten kontaktin ottamista, istu-maahan-seiso-mantraa sekä seuraamista. Sitten katoan taas kentän toiselle puolelle seisomaan ja seuraamaan kokeneempien treenejä. Hauska huomata, kuinka pelkällä sivusta seuraamisella oppii todella paljon. Jos aikaa jää, niin Misse saa tehdä jotain pientä ihan alaankin kuuluvaa, viimeksi se meni putkesta eikä omistajan tarvinut enää kyykkiä pukamat pitkällä itse siellä putkessa. Päinvastoin, mietin, mitä tästä oikein tulee, jos Miska pitää tulevaisuudessa saman vauhdin päällä tehdessään kunnon rataa... Enhän mä pysy sen perässä lainkaan!

Misse on vieläkin aika rimppakinttu ja muutenkin pienehkö. Toivon että se saisi vielä vähän lisää korkeutta ja massaa, sitten se olisi jo ihan koiran kokoinenkin.