Ensivisiittejä ja hermojen rassaamista.

Viikonloppu. Tuo levon täyttämä ajanjakso, joka pyhitetään pitkään nukkumiselle, laiskottelulle ja syömiselle. Näin oli ennen, nyt puhaltavat uudet tuulet. Hitaat aamut ovat historiaa, mutta sillä on hyvätkin puolensa: minä aamu-unisista aamu-unisin olen oppinut nousemaan ylös viimeistään seitsemältä, pukeutumaan ääntäkin nopeammin ja roudaamaan pikkukoiran pihapissalle (muutamia takaiskuja on tullut koettua, aina ei vaan kykene toimimaan tarpeeksi nopeasti...). Myös kahvinkeitto ja koiran ruokinta aamukoomassa on tullut tutuksi. Mutta päivääkään en vaihtais pois...

Perjantaina Miika ja Miska suuntasivat autolla kohti Lahtea, minä seurasin rauhallisen Kallion baarikierroksen jälkeen perässä junalla. Vanhempieni luona odotti neljä (vielä) innokasta labradorinnoutajaa ja yksi vielä innokkaampi äiti. Miskaa ihmetytti suuri lauma isoja koiria, mutta tapansa mukaan se rohkastui nopeasti ja oli pian jo osa laumaa. Cara (4 v. narttu) sai pennun nähdessään hepulin ja juoksi yksinään ympyrää pitkin pihaa. Miskan arkuutta ei tosissaan pitkään kestänyt: se komensi vanhempia koiria ja härnäsi leikkimään. Myöhemmin komentaminen sai suuremmat mittasuhteet eivätkä lehmänhermoiset lapukat antaneet kakaralle edes kunnolla kyytiä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Moona (6 v. narttu) komensi Miskaa eniten, mutta Dani (10 v. uros) asetti rajan Pyhän Häntänsä puremiseen. Miska vieraili myös Miikan vanhempien luona Nallen (13 v. uros) valtakunnan rauhaa järkyttämässä. Nallen komennus meni pienellekin jakeluun, liekö syynä paha ääni vai iän tuoma auktoriteetti.

Lauantaina kävimme Mian luona näytillä ja hoitelemassa paperijuttuja. Miskasta ympäröivä tiheä metsikkö oli maailman paras juttu, sinne piti pyrkiä jatkuvasti. Myös komentaminen jatkui ja sai uudet mittasuhteet, mikä vahvisti sen mitä olin epäillytkin: tuo koira on vahvatahtoinen. Mian sanoin: muistakaa johtajuus! (muistamme, sitä ei voi unohtaa, ellei halua ongelmakoiraa ja koiraongelmia...) Tytöstä otettiin myös hienoja poseerauskuvia, asento ja seisominen vaatii vielä vähän hiomista. Iskä-Tuurin kanssa leikkiminen ei vielä ihan onnistunut massiivisen kokoeron takia, mutta katsellaan uudestaan muutaman kuukauden päästä kun mukula saa lisää kokoa ja massaa.

Sunnuntai oli terrorismin riemuvoittoa. Isot koiran olivat totaalisen kypsiä neulahampaiseen häirikköön ja komennusta tuli reippaasti, myös ihmisten taholta. Dani oli lenkillä ollessaan nähnyt toisen pentukoiran ja kääntynyt välittömästi pois päin pennusta!:D Toivottavasti tiukka rajojen asettaminen tuottaa myöhemmin, ja usein toistettuna, tulosta. Nakkirinki odottaa:)

Kaikista kommeluksista huolimatta viikonloppu meni suhteellisen kivuttomasti. Miska hurmasi kaikki reippaudellaan, eikä sitä tarvitse erikseen lähteä sosiaalistamaan, sillä se menee rohkeasti ja iloisesti häntäänsä heiluttaen kaikkien, niin ihmisten kuin eläintenkin, luo. Ja autoilu sujuu edelleen mallikkaasti!