Myönnän, että minulla on vielä suuria sympatioita noutajia kohtaan, varsinkin labradorinnoutajilla on ikuinen paikka sydämessäni. Varmaankin noutajien kanssa touhuamisesta keksimme Miikan kanssa ajatuksen siitä, että Miskan voisi ehdollistaa pillille. Tuumasta toimeen ja eläinkauppaan. Faunattaresta löysimme hienon yliäänipillin, jota ostaessa Miika pääsi brassailemaan: "musiikkialan ihmisenä sanoisin, että korkeat taajuudet kuuluvat pitemmälle." Mietimme siis hetken, kumpi pilli otetaan, äänellinen vai ihmiskorvaan äänetön. Äänetön it was. Reenaaminen aloitettiin ensin sisällä siten, että Miskan pieneen päähän idea piip-äänen ja namin välisestä yhteydestä. Tämän jälkeen siirryttiin kaavaan piip-luoksetulo-nami. Eihän se ihan moitteettomasti heti mennyt, mutta pienin askelin eteen päin. Metsässä Miska on tullut pillinvihellyksestä luokse jo varsin mallikkaasti muutamaan otteeseen, mutta yleensä siellä aika menee yleiseen häseltämiseen ja orgaanisten aineiden syömiseen. Jatkamme silti sitkeää harjoittelua!
Naksu, istu-, maahan-, seiso- ja kyljelle -käskyt ovat Miskalle jo tuttua kauraa. Ainoa mitä se ei hiffaa, on "ei vedä". Koira vaan kiskoo ja kiskoo ja kiskoo niin ettei hihnalenkeistä meinaa tulla mitään. Myös lenkillä kaiken maailman kivien ja muiden juttujen syöminen on ollut Miskan mielestä ulkoilun perustarkoitus... Tästäkin asiasta on taisteltu, on ärsyttävää olla koko ajan kersanttina kieltämässä ja komentamassa sekä kaivamassa kiviä suusta/kurkusta. Tänään illalla menimme Miskan kanssa läheiselle parkkikselle treenaamaan sivulletuloa ja seuraamista. "Treenaamaan" on kyllä vähän väärä sana, sillä ulkotokoilu on jäänyt vähän vähemmälle syystä jos toisesta. Ajattelin kokeilla naksua ulkokäytössä. Kannatti kokeilla, sivulleistuminen onnistui 13 vko pennun mittapuulla mainiosti ja seuraaminenkin luonnistui muutaman kenguruloikan jälkeen ihan hyvin. Asia, joka eniten lämmitti Kersantti Karoliinan (minun) mieltä oli koiran OMATOIMISESTI ottama kontakti. Kyllä tulisi kovemmallakin korstolla tippalinssiin kun oma koira napottaisi suoraan silmiin intoa puhkuen, "hei tämä on kivaa". Voihan tietysti olla, että vain kuvittelen, mutta vaaleanpunaisessa kuplassa on hyvä elää ainakin hetki.
Ja on kyllä kerrottava Miskan pöllöilyistäkin. Viime päivinä se on taas aloittanut murraamisen. Märkää, kuraista koiraa yritettiin sanoin poistaa sohvalta, ja kun ei mennyt jakeluun, oli koira otettava syliin. Miskahan ei tästä pitänyt ja murisi. Mekään emme suuremmin innostuneet Miskan käytöksestä, joten syliote muuttui niska-perse-otteeksi ja sohva vaihtui eriöksi. Muutaman minuutin päästä eriöstä hiipi todella nöyränäköinen tyttö. Sama toistui viime yönä, kun koiraa käytettiin iltapissalla. Ja taas tuli lentoa. Tänään murina ei ole toistunut. Ihmettelen tätä murinaa, johtuuko se paineistumisesta vai onko se vain yleistä mielenilmausta tai "juttelua"? Miska kokeilee tätä lähes säännöllisin väliajoin, jos nyt jo voisi vähän murrata, antaakohan ne...
Loppuun vielä pari kuvaa Miss Jekyll&Hydestä treenaamisen jälkeen. Raatokoira:)
raatokoira 1.2
Myös Miska päivittää silloin tällöin sivustoansa:
Nörttikoira dataa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti