Täällä taas!

Viime viikot ovat menneet kutakuinkin normaalin arjen tohinassa Lahden reissua ja Raunin villakoirien tapaamista lukuunottamatta. Miska on selvästi oppinut lukemaan meitä paremmin ja aitä myötä meidän rähjäämisemme on jäänyt vähemmälle kun Miska on tehnyt jotain ei-sallittua. Toisinaan pelkkä tietyllä äänensävyllä sanottu "Miska!" tai "nooka" (venäjää "noh!", "älä nyt viitsi" tai jotain sinne päin) riittää. Toisaalta Miska on viimeaikoina käyttäytynyt erittäin hyvin, joten eipä sitä juuri ole tarvinut toruakaan. Hienosti on siis mennyt! -JEE- (Kerrankin!:)

Viime viikolla kävimme Miskan kanssa vaihtamassa tätini Raunin autoon talvirenkaat alle. (Miska on varmasti tosi hyvä löysäämän pultteja, tuumii Mai) Raunilla Miska ihastutti ja ihmetytti niin Raunia kuin hänen villakoiriaan. Ehkä ne dallut eivät olekaan NIIIN kamalia koiria ;D . Yksi villakoirista, joka on hieman komentelevaa sorttia, yritti kovasti komentaa Miskaa, mutta tavoilleen uskollisena Miska ei hirveästi hätkähtnyt moisesta, vaan haastoi leikkiä. Tästäkös kyseinen villis otti pulttia ja alkoi komentamaan minua: " Hei.. hei sinä siinä! Katsos tuon koirasi perään! Se ei usko mua ollenkaan. Sano sille että sen pitää totella mua! " Oli mahtavaa huomata että Lahden Hitler-Nalle ei ole aiheuttanut Miskalle lainkaan traumoja villakoirien suhteen, vaan Miska oli onnellinen kun hän sai jälleen huomiota! Reissusta tarttui mukaan jos minkäsortin nappua ja Neuta, joten pikkurakki ei ainakaan tule näkemään nälkää!

Viime viikonloppuna kävimme taas vaihteeksi Lahdessa ja ensimmäiseksi suuntasimmekin Miskan "kasvattajan" Mian luokse. Siellä Miska tapasi jälleen isänsä ja hetken alkujännityksen jälkeen harrastettiin koirapainia. Miska ei ole vielä tarpeeksi iso pysyäkseen Tuurin pihaleikeissä mukana, mutta sisällä riehuminen oli paikallisempaa ja Missekin pysyi menossa mukaan. Miska ihastutti ja kauhistutti taas olemuksellaan, varsinkin Walleniuksen perheen pienimpiä. Huomasimme myös sen, että kyllä Miska on todellakin isänsä tytär. Tuurissa ja Miskassa on todella paljon samaa näköä. Voitte todeta saman myös itse picasa-albumeistani :
http://picasaweb.google.fi/miika.kainulainen/MiskaJaMoniMuu#
Kiitos Mialle ja perheelle taas vieraanvaraisuudesta!:) Tuodaan Idan pikku vauva taas piakkoin kylälemään;)

Myöhemmin samana päivänä alkoi koko viikonlopun kestänyt koirapaini. Miska ja Cara painivat sen minkä ehtivät ja jaksoivat. Välillä Miska kävi ylikierroksilla ja sai komennusta liiallisesta innostumisesta, mutta pääosin molemmat nauttivat painista. Miska erehtyi yhden kerran etsimään Caran nisiä ja siitäkin tuli sanomista. Dani sen sijaan ei nauttinut lainkaan pikkuriiviön seurasta. Välillä Miska erehtyi yllyttämään myös Dania leikkiin, mutta turhaan. Toisinaan Danista näki kuinka sitä ärsytti Miskan lällälttely, mutta Dani liiankin pitkähermoinen labbisvanhus, eihän se jaksa/viitsi/muista/raaski sanoa mitään kakaralle mitään...

Kävimme tietysti moikkaamassa myös Hitleriä eli Nallea. Miska tiesi heti mihin saavuimme kun avasin ulko-oven. Miska valmistautui kohtaaman Nallen ja heittäytyi jo välittömästi sisään astuessamme matalaksi ja varovaksi. Nalle olikin suljettu keittiöön ja eikä päässytkään hyökkäämään Miskan kimppuun. Aluksi pidimme totuttuun tapaan Nallea eläintarhassa, eli eristimme Nallen kompostiverkon paloilla Miskasta, mutta jossain vaiheessa totesin, että eiköhän Miskan olisi hyvä oppia talon tavoille. Yllätyimme siitä, mitä tapahtui seuraavaksi: Nalle istui keittiössä ja odotti saavansa ruokaa. Miska lähestyi keittiötä ja huomasi Nallen ja alkoi selvästi kutsumaan Nallea leikkiin. Aluksi Nalle ei huomannutkaan Miskaa, kunnes Miska siirtyi tarpeeksi lähelle ja Nalle alkoi esittelemään kulmahammasta. Mitäpä Miska siihen muuta kuin heittäytyi lattiaa vasten ja alkoi uikuttamaan "leikitään leikitään... kamoon älä viitti murrata mä haluun vaa leikkii!!" Nalle ei leikkimiskutsua ymmärtänyt tai nähnyt/kuullut (melkein sokea ja kuuro kun on) . Normaalisti tässä vaiheessa olemme erottaneet Miskan ja Nallen toisistaan, mutta tälläkertaa halusimme nähdä mihin tämä johtaa. Miska vain kovasti yrtitti rauhoitella Nallea, mutta Nalle ei millään ymmärtänyt ja lähestyi Miskaa murraten ja irvistäen. Huomioitava on se, että Miska olisi voinut poistua paikalta helposti, mutta ei selvästi halunut. Lopulta Nalle pääsi aivan Miskan viereen ja loksutti suuta ja Miskan reaktio oli yhä "hei kamooon.. älä viitti" sekä selälleen heittäytyminen eli täysi alistuminen. Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta Nalle poistui paikalta! Ilmeisesti Nalle tajusi, ettei tuo kovapäinen pilkkupiski usko fyyrerin sanaa ja päätti poistua paikalta, tai ainakin näin luulen. Myöhemmin Nalle kyllä jatkoi Miskan komentamista, jos Miska liian tuli liian lähelle, mutta tiedä häntä jos Nalle jossain vaiheessa Miskan hyväksyisi.

Tälläisiä kuulumisia tälläkertaa käykää katsomassa kuveja picasa albumistani. Päivitän jatkuvasti uusia kuvia sinne ja osoitehan oli tuttu vanha:

http://picasaweb.google.fi/miika.kainulainen